Harvinaista pullantuoksua

Kun illalla leipoo jättiläispullia ekaa kertaa jotain 15 vuoteen, ilahtuu, kun keskimmäinen lapsi, 10, kannustaa: Hyvin se sujuu, äiti. Niistä tulee tosi hyviä, äiti. Ihan varmasti sun pullat onnistuu, äiti. Ja viimeisenä: Harjoitus tekee mestarin, äiti. Heh.

Ei siis ole tullut leivottua kovinkaan usein, mutta lopputulos tänään oli ihan ok. Ennen bravuurini olivat muuten mokkapalat, mutta jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi niitäkään tehdä. Eli tässä huushollissa ei ole kovin pullantuoksuista äitiä, mutta vielä minusta kunnon Hausfrau voi kehkeytyä, kunhan tästä yhtäkkiä innostun. Siivoaminen, tavaroiden järjestely, pyykkäys ja lasten kanssa hengailu vain ovat enemmän mun juttuja kuin kokkaaminen tai leipominen. Ahdistun sotkusta, jonka keittiöpuuhat voivat aiheuttaa.

Ja mitenkäs sitten voikaan käydä, kun ilta on yhtä leipomista. No työhommathan ne saattavat jäädä tänne myöhäiseen ajankohtaan. Ei se mitään, kunhan ei käy tavaksi. Ja tiedänpä varsin hyvin, että meitä on muitakin raatajia *vilkuti*.

Eikä se edes haittaa, sillä:

Kuva: the Cool Hunter

Nyt kuitenkin pää pikku hiljaa kohti tyynyä, sillä aamulla on ohjelmassa sisäpyöräilyä, kukonlaulun aikaan!