Hikoilu ja hengästyminen…

…puhdistavat toden totta kehoa kuonasta, mutta erityisesti ne putsaavat myös pääkoppaa.

Huoh, täällä taas, selkeästi levollisempana jo. Olen nyt kaksi päivää ohjannut ryhmäliikuntaa ja on se kyllä jännä, miten liikunta vaikuttaa itseeni. Ohjatessakin keskityn nykyään siihen hetkeen niin, että pääkoppaan ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta ylimääräistä ajatusta samaan aikaan kuin ihmisten neuvominen, opastaminen, heidän tekniikkansa tarkkailu ja korjaaminen sekä tunnin vetäminen. Ja se ilo, mikä liikkumisesta syntyy, on jotain ihan pakahduttavaa. Voin melkein tuntea, miten endorfiinit jylläävät kehossani. Tuli tarpeeseen! Hikoilu ja hengästyminen on kyllä niin parasta, aijettä sentään.

Eilen kävin tuuraamassa tunnin keskustan Unisportilla ja treenisalissa hikoili kanssani 50 bodypumppaajaa, tunnelma oli kuin saunassa, mutta fiilis korkealla. En varmaan aikoihin ole itsekään hikoillut niin paljon, ihme, etten liukastunut lattialla. Neljän viikon pumppitauon jälkeen tuntui, että painot olisivat painaneet tuplat entisestään, mutta tunti meni oikein hyvin. Paljon oli tuttuja naamoja kuin myös vieraampiakin kasvoja tunnilla. Tänään pääsen sitten vahvistamaan ja avaamaan niska-hartiaosastoa, sekin tulee varmasti tarpeeseen.

Nyt kun katson taaksepäin Hesarin kesäkuisessa haastattelussakin käsiteltyä liikkumisen aloittamisen vaikeutta, en voi vain kuin ihmetellä, miten ja miksi en saanut itseäni liikkeelle lähes kahteen vuoteen. Mutta asia meni kuten meni, ja näen selkeästi, että tuollakin vaiheella oli elämässäni tarkoitus. Enkä voi uskoa siihen, että mikä tahansa asia elämässäni olisi tapahtunut ihan muuten vain, niin paljon näistä erilaisista hankaluuksista ja eri elämänvaiheista on jäänyt käteen ja tullut opittua.

Katselin tuossa vuoden takaisia muistiinpanojani, joita olin kirjoitellut energiahoitokurssilla. Samainen energiahoitajani muuten sanoi, että viime aikoina raha-asiat ovat olleet pinnalla viime aikoina myös sellaisilla ihmisillä, joiden ei niistä ole tarvinnut murehtia aiemmin. Vuoden takaisella kurssillakin tuli puheeksi raha, ja vielä vuosi sitten koin rahan(kin) tuovan itselleni vapautta, iloa ja turvallisuuden tunnetta. Näin se ihminen muuttuu, sillä nyt niin selkeästi huomaan sen, miten juuri nuo kyseiset tunteet löytyvät ennen kaikkea ja ihan ensin itsestäni, mikään ulkoinen seikka, ei edes raha, voi niitä tuoda, vaikka se helpottaakin elämää. Ja koska olen nykyään ihan älyttömän laiska meditoija, liikunta on juuri nyt se, joka saa minut parhaiten kiinni tähän hetkeen (toki muitakin keinoja on, kuten juuri hengittäminen tai meren tuijottaminen) ja kokemaan noita kyseisiä tunteita, nostamaan ne itsestä pintaan: iloa, turvallisuutta ja vapautta. Ja kun elämäntilanteesta tai erikokoisista arkea hankaloittavista pulmista huolimatta pysyy noissa fiiliksissä, uskon vahvasti, että hyviä asioita alkaa tapahtua.

Ajatellen-sivuston blogista muuten luin sellaisen, että nyt kannattaa melkeinpä hakeutua hankaliin tilanteisiin ja miettiä sitä, millaisia tunteita ne itsessä nostattavat ja että nyt on syytä ottaa vastaan ja hyväksyä hetkellinen epämukavuus. Hahaha, vähän nauratti, että kaikkien ei edes tarvitse hakeutua niihin, koska niitähän tuntuu olevan tarjolla jatkuvasti! Ajatellen-saitin kirjoitus oli tosi mielenkiintoinen, käykäähän lukemassa. Ja kuten itsekin aiemmin kirjoitin, nyt on aika tarkistella sitä, mikä elämässä toimii ja mikä ei.

Mutta että kun oikein kiristää, puristaa tai mietityttää, kannattaa mennä liikkumaan! Kun keho puhdistuu ja kuona-aineet poistuvat hikoillen, myös mieli alkaa puhdistua. Tai jos helleliikunta ei innosta, miten olisi retki mustikkametsään (tämä vinkki tuli eräältä lukijaltani, kiitos vielä hänelle)? Totta on, että mustikoiden monotoninen poimiminen luonnon keskellä on todella rentouttavaa ja meditatiivista puuhaa. Sinne siis suuntaan vielä itsekin.

Itse tulin siihen tulokseen, että vaikka töitä itsellänikin on nyt todella vähän, nautin nyt siitä huolimatta siitä vapaasta, minkä maailmankaikkeus on halunnut minulle tarjota. Vapaa on minulle tarjolla varmasti siksi, että voin todella pysähtyä miettimään, mitä minä haluan ja mikä suuntani on. Ja saanhan myös nauttia tyttärieni hauskasta seurasta, joten jos jotain huonoa niin paljon hyvääkin.

Toivon sinulle ihanan leppoisaa hellepäivää. Itse pyrin keskittymään nyt läsnäoloon, jotenkin se tuntuu tällä hetkellä hyvin helpolta.

Hikinen ja punainen ohjaaja kiittää ja kuittaa.