Hyvässä parisuhteessa ei halua muuttaa toista

Hyvässä parisuhteessa ei halua muuttaa toista, vaikka elämä ei aina ole pelkkää hattaraa, ruusunpunaa ja iloa. Se on myös vastoinkäymisiä ja ärsyyntymistä. Sen, että antaa toisen olla oma itsensä, oppii yhdessä olon ja ennen kaikkea itsensä tuntemisen kautta.

Tiedätkö tunteen, kun ensihuuman jälkeen ne toisen ennen niin ihanalta ja söpöiltä tuntuvat erilaiset tavat alkavat tuntua itsestä ärsyttäviltä ja vääriltä? Yhtäkkiä ne olohuoneen matolla lojuvat sukat saavat pinnan kiristymään ja avainten kilisyttäminen on ajaa hermoraunioksi. Eikä se taaskaan vienyt roskapussia! Ja miksi se syö donitsia, kun tietää, että olen herkkulakossa?

Jos ei ole tarkkana, saattaa iskeä halu alkaa muuttaa sitä toista. Se ei ole koskaan mahdollista. Ainoa, ketä me voimme muuttaa, on me itse.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän yritämme muuttaa, ohjailla tai neuvoa muita ihmisiä, sitä vähemmän tunnemme itseämme. Kun on sinut itsensä kanssa, tietää, kuka on ja mitä haluaa, ei ole tarvetta komennella, ei nalkuttaa, ei saada tahtoaan läpi edes arjen pikku asioissa. Sitä suhtautuu lempeästi kaikkeen ympärillään olevaan ja se taas saa koko arjen näyttämään ihmeelliseltä seikkailulta.

Minäminäminä ja minun tavat toimia

Olen itsekin halunnut muuttaa ihmisiä elämässäni ja paikoin tehnyt kaikkeni, jotta toinen olisi tehnyt, kuten minäminäminä tahdon. Olen myös ottanut henkilökohtaisesti toisen tekemisiä, jotka ovat liittyneet itseeni, mutta olen myös ottanut henkilökohtaisesti sellaisia tekemisiä, joilla ei ole ollut kanssani mitään tekemistä.

Eräässä entisessä suhteessani esimerkiksi tein kaikkeni ja vielä vähän lisää, jotta toinen olisi lakannut juomasta. Minulla kesti useampi vuosi, että ymmärsin, että teen sitten mitä tahansa, en voi muuttaa toista enkä päättää hänen puolestaan tästäkään asiasta.

Tässä kohtaa, kun katson taaksepäin, voinkin vain sanoa, että huh, mitä ihmettä. Olisinpa tuolloin ollut niin viisas, että olisin osannut nähdä itseni toisesta ihmisestä erillisenä ja antanut vain olla. Mutta ei, mitä enemmän toinen on tehnyt toisin kuin minä tahdon, sitä enemmän olen taistellut vastaan. Mutta niin ne elämän kivut ja kolhut kasvattavat meitä. Opettavat ja auttavat lopulta näkemään sen, mikä on merkityksellistä.

Parisuhde on kuin talonrakennusprojekti

Parisuhde on vähän kuin talonrakennusprojekti. Se ensimmäinen on se, minkä rakennusvaiheessa mokataan ja opitaan koko ajan. Mokataan taas ja opitaan jälleen. Seuraavalla kerralla sitä on sitten viisaampi, koska onhan moni asia koettu kantapään kautta. Ja mitä enemmän kokemusta, ikää ja taitoja karttuu, sitä enemmän tietää mitä itse haluaa ja miten kannattaa toimia.

Uskon, että usein halu muuttaa toista johtuu siitä, että usein sitä omaa näkökantaa ja omia tekemisen ja olemisen tapoja pidetään jotenkin oikeampina kuin sen toisen. Joskus ne voivat sitä ollakin!

Toki ihmissuhteet ovat myös tasapainottelua, mutta aika pian ihanan ruusunpunan jälkeen moni menee äärilaidasta toiseen. Kuitenkaan parisuhde ole taistelua eikä kilpailua, ja miksi ihmeessä suhteessa pitäisi jotenkin päteä, olla parempi toista?

Yhdessä ollaan monista syistä, myös varmasti siksikin, että haluamme tuntea itsemme hyväksytyksi ja arvostetuksi ihmisenä. Niitäkin tunteita voi löytää itsestään, jos malttaa pysähtyä tutkimaan.

Ideaali parisuhde lienee yhdessä olemista ja tekemistä, yhteistä matkaa kohti samaa määränpäätä. Jos todella sydämeltään haluaa olla toisen kanssa, kummankin on pystyttävä elämään yhteinen tulevaisuus ja tavoitteet mielessään ja lisäksi myös kunnioittamaan toista ja hänen tapojaan olla, elää ja toimia (niin kauan kun ne eivät loukkaa ketään).

Jos on jatkuvasti paha olla tai toinen ei ota vastuuta mistään, saattaa olla parasta lähteä eri suuntiin. Välillä ihmissuhde on sellainen, ettei sitä vain voi saada toimimaan, ja yhdessä ollaan joko tottumuksesta tai pelosta.

Mitä sitten olen tähän mennessä oppinut?

No sen, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi ja harva myöskään rakkausasioissa pätevöityy kaiken osaavaksi mestariksi. Aina voi kasvaa ja kehittyä eikä mikään pysy loputtomiin samanlaisena.

Rakkaus ja yhdessäolo ei ole sitä, että haluaisi muuttaa toisen ihmisen käyttäytymistä vastaamaan omia toiveita.

Keskustelu, suoraan kysyminen ja ennen kaikkea kuunteleminen on tärkeää. Jos jatkuvasti olettaa asioita, on se sama kuin kaivaisi kuoppaa itselleen. Oma olettamus on vain omassa päässä, eikä kukaan toinen ole ajatustenlukija. Kun oma oletus ei tapahdukaan, sitä helposti pettyy, pahoittaa mielensä, syntyy väärinkäsityksiä ja isoja ristiriitoja.

Kun oikeasti alkaa nähdä sen kumppanin työparina, alkaa arki kirkastua. Ihan tutkimusten mukaankin parisuhde näyttäytyy ensisijaisesti hyvänä yhteistyösuhteena, jonka tavoitteet ovat usein käytännöllisiä ja arkisia. Kuka vie lapset, kuka hakee, kuka käy kaupassa, kuka huoltaa auton.

Ihmissuhteessa on tärkeä olla läsnä tässä hetkessä. On ihan sama, mitä se ex-puoliso tai kumppani vuosien takaa on tehnyt, se on ollutta ja mennyttä. Nyt sitä on tässä, tuon toisen ihmisen seurassa, jolla ei ole mitään tekemistä oman menneisyyden kanssa.

Ihmissuhdekaan ei ole ongelma, joka pitää ratkaista, vaan parhaimmillaan ihana asia, johon vain voi sukeltaa täysillä ja upota. Rakkautta lauantaihisi!

Lue myös:

Parisuhde on tiimi