Hyviä asioita tapahtuu…

…kun ne vain malttaa huomata.

No niin, täällä taas. Tänään aion arpoa nuo uudet viisi Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen -kirjan voittajaa. Kirjat päätyvät varmasti hyviin koteihin. Viimeistään ilmoitan voittajat huomenna torstaina, sekä heille myös henkilökohtaisesti.

Puhun ja kirjoitan paljon ihmeistä ja itsekin niitä odotan saapuvaksi lähes jatkuvalla syötöllä. Uskon, että kun ihmeitä on valmis ottamaan vastaan, niitä myös tapahtuu. Eikä kyse aina ole isoista asioista, mutta niin se kasvaa voimakas virta pienistäkin puroista. Itse olen listannut jo viime viikon lopusta käsin pieniä suuria ihmeitä ja asioita, joista olen saanut iloa ja kokenut kiitollisuutta. Tähän mennessä niitä on tapahtunut jo valtavasti. Jatkossa, kun tapaan jonkun tutun, joka kysyy, mitä minulle kuuluu, aion kertoa, että näin hyvää:

Ihme tämäkin.

Lauantaina minun piti tyhjentää työpisteeni Kaapelitehtaalla. Isäni oli niin ystävällinen, että tuli hakemaan työpöytäni parempaan talteen, sillä tiesin sen mahtuvan hänen autoonsa. Pakettiautoa ei siis tarvinnut vuokrata ja säästin monta euroa. Se jo itsessään oli huikeaa, kun rahat ovat vähissä. Kun sitten mietin, millä saisin avaimet toimitettua vuokranantajalleni ja entiselle työhuonekollegalleni, sattui hän tulemaan juuri paikalle keskellä kirkasta lauantaipäivää. Mikä mahtava tuuri! Ehdimme vaihtaa lähtöhalaukset ja avainasiakin oli hoidettu samantien.

Hei hei, kiitos neljästä vuodesta.

Sunnuntaina sitten pääsin ohjaamaan kahden viikon tauon jälkeen. Olenhan laittanut toistaiseksi valmennukset ja ryhmäliikuntaohjaukset jäihin tuota yhtä joka toisena sunnuntaina olevaa tuntia lukuun ottamatta. Ystäväni, johon olen ohjaamillani tunneilla tutustunut, oli tunnillani jumppaamassa ja laittoi sen jälkeen palautteen, että vedin ehkä parhaan tunnin ikinä! Sitä se teettää, kun ottaa hieman etäisyyttä rakastamaansa asiaan, sitä on aivan innoissaan itsekin eikä malta trikoissaan pysyä. Eli tein huomion, että välillä on hyvä astua kauemmas, jotta näkee lähelle.

Monenmoisia yhteistyökuvioita on työn alla. Tulen pitämään keskustelupohjaisia luentoja Sisäinen voima -kirjan tiimoilta täällä Helsingissä, jotka ehkä avaavat silmiä jotta sitä omaa arkea osaisi arvostaa enemmän. Myös ohjaamani Jamilahden viikonloppukurssit Haminassa historiallisessa kartanomiljöössä täyttyvät hyvää tahtia. Vedän siellä siis kaksi kehon ja mielen rentoutusviikonloppua, joissa myös opetellaan astumaan oman elämän eturiviin maalis- ja huhtikuun aikana. Ensimmäisestä vetämästäni kokonaisesta viikonlopusta voit lukea täältä. Jos kurssi kutsuu, anna sille mahdollisuus.

Koska muutto lähestyy, olen alkanut luopua siitä vähästä turhasta, mitä jäljellä on. Ihan mahtavan hyviä nuo Facebookin vaihtopalstat. Meikä pääsee eroon tavarasta ja tilalle saa kahvipaketteja ja leffalippuja. Huippuidea.

Olen myös aloittanut pidemmän tauon jälkeen lenkkeilyn ja juokseminen tuntuu ihan sikahyvältä! Juoksijan polvesta kärsineenä ja lähes 10 kuukauden kuntoutuksen jalalleni tehneenä osaan todella arvostaa jokaista juoksuaskelta. Olen myös joogannut, ja se on tehty niin helpoksi, ettei työpaikalta tarvitse poistua. Vau! On ollut aivan mahtavaa vain harrastella liikuntaa ohjaamisen sijaan, vaikka ohjaamista tuskin ikinä kokonaan lopetankaan. Juokseminen on tuntunut ihanalta, kun on päivän sisällä, ei ole haitannut, vaikka ulkona on ollut pimeää ja satanut vettä, miten ihanaa sellaista happirikasta ilmaa on hengittää. Fiiliksissä on siis laitettu jalkaa toisen eteen.

Lenkiltä terve.

Olen saanut kymmeniä valokuvia ja viestejä Sisäinen voima -kirjan tiimoilta. Olen todella otettu ja kiitollinen, että jaksatte minulle antaa palautetta ja tagata kuvaa Instagrameihin ja Facebookeihin.

Kiitos!

Naisen iholla -dokumentti, joka pohjautuu osittain ensimmäiseen kirjaani ja jota olen saanut olla mukana tekemässä, on vihdoin valmis! Sen ensi-ilta on 7.3.

Työhommat rullaavat, vaikka muutama haastateltava on yhä kiven alla.

Toki arjessa on koko ajan pieniä kommelluksia ja moni asia on jollain tapaa vinksallaan, mutta niistä voi todeta, että näin on nyt ja sellaista se elämä on, niihin ei tarvitse jäädä vellomaan. Ei siis niin, että elämäni olisi yhtä vaahtokarkkia juuri nyt, osaan vain keskittyä niihin hyviin asioihin ja hyväksyä ne vähemmän miellyttävät jutut. Olen niin onnellinen siitä, että turha valittaminen on jäänyt todella vähiin omalla kohdallani. Miksi valittaa, jos asialle voi tehdä jotain? Miksi valittaa, jos asialle ei voi tehdä mitään?

Minä uskon siihen, että asiat aina järjestyvät jollain tapaa. Aina ne eivät mene niin kuin me tahdomme, mutta sitten voi ottaa sen asenteen, että jotain vielä parempaa on tulossa.

Haastan tällä viestilläni sinut pitämään kirjaa hyvistä asioista, joita itsellesi tapahtuu koko ajan.

Olet(ko)han mukana?

P.s. Kesäkin lähestyy!

Ihana kesä.