Hyvinvointiin on halua…

..eikä hyvinvoinnin haluaminen tarkoita sitä, että kuvittelee elämän olevan jotenkin helppoa ja ongelmatonta – aina.

Iltaa! Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen (Readme.fi) –kirjani on saanut kyllä ihan huikean vastaanoton netissä. Facebook-sivuille on kahden viikon aikana löytänyt tiensä jo reilu 3 000 tykkääjää. Joka aamu julkaisen Facebookissa yhden ajatelman kirjasta. Ajatelmia on jaettu mukavasti ja tykkääjien virta on tasainen. Kiitos jokaiselle, olen todella otettu kaikesta tuesta, kannustuksesta, kommenteista ja palautteesta.

Selkeästi tällaiselle tarjonnalle myös on tilausta. Ehkä kirjan vahvuus tuleekin olemaan siinä, että siihen voi keskittyä vain hetkeksi kerrallaan. Ei tarvitse sitoutua tai tehdä kasapäin tehtäviä, vaan viisi minuuttia riittää. Sellaiseen jokaisella on aikaa elämäntilanteesta huolimatta. Kaikilla ei ole mahdollista osallistua esimerkiksi viikonlopun retriittiin ehkä rahallisista tai ajallisista syistä. Kaikkia ei edes huvita. Siksi minun mielestäni tärkeää on tuodakin tämä asia arkeen ja niin, että se käy helposti ja vaivattomasti. Jokainen meistä tietää, mitä tapahtuu, jos joutuu ottamaan liian isoja harppauksia, oli asia sitten mikä tahansa. Mielenkiinto lopahtaa, ei jaksa, pian ei innosta enää. Siksikin tällainen formaatti, sanoisin, että omasta mielestäni se on aika arkiystävällinen.

Pakko myös sanoa se, että kirjaa ei siis ole tarkoitettu luettavaksi yhdeltä istumalta. Huh! Itse kun tekstejä käsittelin, luin ja muokkailin melko tiiviisti tuossa loppusyksystä, tuli totaalinen ähky. Ajattelin, että en halua lukea enää riviäkään saati kirjoittaa, mutta mihinkäs se tiikeri raidoistaan pääsisi. Ähkykin on jo helpottanut, heh.

Joka tapauksessa on ollut ihan mahtavaa nähdä, että ihmiset haluavat lukea, tehdä oivalluksia, saada vertaistukea, kannustusta, kevyttä herättelyä ja toiset ehkä vähän toivoakin. Tuntuu hyvältä, että niin moni haluaa pysähtyä oman elämänsä äärelle ja voida vähän paremmin. Oman hyvinvoinnin lisääminen ei mene ikinä hukkaan. Se tekee hyvää paitsi meille itsellemme, se tekee hyvää myös jokaiselle, jotka lähellämme ovat ja aikaansa viettävät. Siitä pääsevät osalliseksi myös he, jotka kohtaamme satunnaisesti. Näin uskon vahvasti.

Mutta siitä hyvinvoinnista. Piti sanomani se, että vaikka tämän tai minkä tahansa muun kirjan voi hankkia ja siitä oivalluksia herättäviä asioita voi lukea, lopulta kaikki lähtee itsestä. Ensin pitää tiedostaa se, että elämässä tai itsessä on jotain, mitä tahtoo kehittää ja mihin tahtoo keskittyä. Toiseksi pitää olla halua tehdä asioiden eteen jotain ja tulee myös olla halua ottaa vastuu omasta arjestaan, omasta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Se, että ostaa jonkun kirjan, oli se sitten Sisäinen voima tai mikä tahansa muu teos, pelkästään se ei saa sinua tai minua voimaan paremmin tai tee meitä onnelliseksi. Se ei muuta mitään, jos et ole muutokseen valmis. Toki kirja, vaikka sitten retriitti tai vaikka äiti Amman halaaminen voi olla hyvän arjen tukena,  mutta sellaisen, jonkun itsestä ulkopuolisen, varaan ei kuitenkaan kannata kortteja kasata. Jos kuvittelee, että omasta hyvinvoinnista voi sysätä vastuun jollekin asialle tai sitten toiselle ihmiselle, tulee kokemaan karvaita pettymyksiä.

Toinen asia, joka vahvasti on ollut mielessäni on se, että hyvinvointiin ja onnellisuuteen kuuluu myös kärsimystä, kipua, joskus huoltakin ja usein asioita, jotka menevät eri tavalla kuin me toivomme. Se, että elämässä tulee meille kaikille eteen asioita, jotka menevät totaalisen pieleen, on varmaa. Törmäämme myös niin isoihin asioihin, joista emme ehkä sillä hetkellä usko selviävämme. Kuitenkin jos oma hyvinvointi ja itsetuntemus ovat sellaisella hetkellä vahvalla tolalla, on siitä valtava apu. Kun ymmärrät sen, että hyvinvoinnissa tai onnellisuudessa ei ole kyse niiden kurjien tai tuskallisten asioiden välttelystä, vaan enemmänkin niiden epämukavien, epämiellyttävien ja satuttavienkin asioiden rehellisestä kohtaamisesta, asioiden läpikäymisestä ja lopulta asioiden hyväksymisestä jos vain mahdollista, olet vahva, tulee vastaasi mitä vain.

Törmään nimittäin usein sellaisiin näkökantoihin, että kuvitellaan, että onnellisuuden tai oman hyvinvoinnin lisääminen olisi jotenkin naivia tai epäaitoa, ja että ihminen silloin sulkee itsensä johonkin pumpulipalloon lillumaan ja muka kuvittelee, että mitään pahaa, huonoa tai negatiivista ei arjessa tapahdu. Ikinä. Eihän se niin mene. Omaan hyvinvointiinsa keskittyvällä ihmisellä sen sijaan on enemmän työkaluja käsitellä niitä vastoinkäymisiä kuin ihmisellä, joka vaikkapa vain keskittyy valittamiseen sen sijaan, että tekisi asioille jotakin. Uskonkin, että moni näistä hyvinvoinnin, onnellisuuden ja myönteisen ajattelun teilaajista onkin sellainen tyyppi, joka ei uskalla kohdata pettymyksiä elämässään ja valitsee sitten mieluummin kaikki vituttaa –asenteen, jolla ehkä jopa suojelee itseään. Kun on koko ajan pettynyt, ei tarvitse pelätä pettymyksiä.

Pettymyksiltä emme voi itseämme suojella, koska emme voi arkeamme tai elämäämme milloinkaan täysin kontrolloida. Silti voimme tehdä päätöksen elää parasta mahdollista elämää, näillä eväillä, jotka meillä kullakin juuri nyt ovat. Voimme valita kehittää itseämme siihen suuntaan, johon tahdomme kulkea. Tilanteet muuttuvat, niin hyvässä kuin huonossa. Silti suosittelen pysymään siellä myönteisen puolella, peloista huolimatta.

Sinäkin voit olla matkalla mihin tahansa haluat. Kun vain rohkenet ja uskallat!

Upeaa alkanutta viikkoa. Kuullaan taas.

Melko raikas ilma, sanoisin!