Ilokin voi olla asenne
Tänään aamulla, kun heräsin, ajattelin, että ilokin voi olla asenne. Ajattelin myös, miten ihana oli herätä puhtaassa, eilen omin pikku kätösin siivotussa kodissa turvassa ja lämpimässä.
Olisin myös voinut herätä sillä asenteella, että väsyttää niin hemmetisti, tää päivä tulee olemaan ihan syvältä, sillä jouduinhan luistamaan nukkumaanmenoajastani ja hakemaan teinarin puolilta öin bussilta, kun lastillinen kikattavia nuoria saapui Helsinkiin Seinäjoen kisaviikonlopusta.
Siunaus vai kirous? Sinä päätät.
Ilo on asenne, eikä voi olla iloa ilman surua, mutta valittaa ei sentään tarvitse 24/7. Marraskuunkaan ei tarvitse olla pimeä ja synkeä. Pari päivää sitten mietin, että tuntuu lähes rikolliselta olla hyvällä tuulella, koska marraskuu ja kuulemma ankeaa. Olen silti, päätin.
Toki minun on helppo olla hyvällä mielellä, kun elämässäni ei ole mitään suuria vaikeuksia tällä hetkellä. Niitä on kyllä piisannut joskus enemmän kuin olen jaksanut kerralla kantaa. Mutta nyt minulla on katto pään päällä, on monenlaisia töitä, saan olla terve ja nykyään myös nukun kohtuullisen hyvin. Minulla on perhe ja ystäviä, voin urheilla ja elämäni on täynnä mahdollisuuksia ja ennen kaikkea mahdollisuuksia valita. Mahdollisuudet tuovat myös paljon epävarmuutta mukanaan, mutta olen päättänyt ottaa nekin vastaan siunauksina, en kirouksina.
Mutta uskon, että niinpä niitä pulmia ei ole monella valittajallakaan, joka saa elämänsä kuulostamaan kurjuuden multihuipentumalta. Ne, jotka painivat todellisten arkea haittaavien haasteiden kanssa, tuskin jaksavat voivotella vallitsevaa ilmastoa tai kuralätäköitä saati sitten ärsyyntyä naapureiden jouluvaloista, joita ovat saaneet ihailla jo lokakuun puolivälistä.
Onko se niin, että jos meillä ei ole ongelmia, me mielellään keksimme niitä itsellemme? Jokaisessa meissä ei asukaan pientä lehmää, vaan pieni draamakuninkaallinen, joka tykkää velloa arjen epäkohdissa ja haluaa keskittyä enemmän huonoon kuin hyvään.
Asenne tekee paljon
Okeiiiii, pari kolme neljä vuotta sitten tähän aikaan oli itsellänikin hieman eri meininki: olin valvonut, heräillyt ja nukkunut huonosti liki kahden vuoden ajan huonounisesta kuopuksestamme johtuen. Siihen verrattuna mielialat ovat siis olleet jo pitkään korkealla. Mutta vaikka nyt syksylläkin on itselläni takana useita huonosti nukuttuja tai hyvin valvottuja öitä, miten asian nyt haluaa nähdäkään, niin senkin asian kanssa pystyn tulemaan nykyään toimeen. Huonosti nukkuminen ei mitenkään enää määritä mielialojani, kuten joskus aiemmin.
Kun sitten myöhemmin olen miettinyt omaa asennettani ja pohtinut, miksi on helppoa olla hyvällä mielellä säästä ja monesta muusta seikasta huolimatta, olen oivaltanut oman asenteen merkityksen. Sanotaan mitä sanotaan, mutta oikeasti sillä on isosti väliä.
On jokaisesta meistä itsestämme kiinni, millaisia arvoja elämässämme haluamme edistää. Haluammeko olla hyvällä tuulella ja mahdollisesti tartuttaa sitä toisiinkin, vai haluammeko keskittyä mitättömiin epäkohtiin ja takertua kaikkeen mahdolliseen, mikä tässä yhteiskunnassamme on huonosti.
Ja pikku lisäys tähän teemaan: en käsitä sitä, kun jotkut Facebookissa jakavat aina uutislinkkejä onnettomuuksista ja katastrofeista kauhistelujen kera. Mitä kauheampi tapahtuma on sattunut, sitä enemmän sillä mehustellaan. Itse en toki halua sulkea maailman pahuutta tai ongelmia mielestäni pois, mutta mieluummin keskityn hyviin uutisiin ja hyviin asioihin. Ei voi olla hyvää, jos ei ole pahaa.
Iloa vai valituskuplaa?
Valituskuplaan sulkeutumisen ja siellä ahdistelun sijaan voi nauttia asioista ja elää tyydyttävää, harmonista ja iloista arkea ilman, että kohtaa jonkun kriisin, joka pakottaa näkemään asiat eri näkökulmista. Tietenkään arki ei aina ole yhtä juhlaa, mutta pääosin se voi olla hyvää elämää.
Toki paljon on vaadittu, jotta minäkin pysähdyin ihailemaan täysikuuta, pihalla leikkiviä oravia ja vesilätäkössä pomppivia lapsia, mutta näin kliseistä meininkini vain nykyään on. Ja sanonpa vain, että kaikki vaikeudet ovat lopulta olleet parasta, mitä minulle on voinut tapahtua.
Sinäkin voit joka aamu päättää, että tämä päivä tulee sujumaan mahtavasti ja tämä talvi on juuri niin hieno kuin vain haluan sen olevan. Myös niiltä sään ja naapureiden jouluvalojen vuoksi mielensä pahoittajilta voi alkaa kysellä, että mitä sulle kuuluu? Ehkä he huomaavat, että itse asiassa hei, mulle kuuluukin ihan hyvää ja kaikki on, just kuten pitääkin eli mitä mä tässä valitan.
Mahtavaa maanantaita!
*Blogi muuttaa 17.11.16 osoitteeseen www.vastaiskuankeudelle.fi
*Tule myös Instagramiin ja Facebookiin!
Minna
Kiitos Jenny! Jälleen kirjoitus, kuin olisin sen itse kirjoittanut 🙂 Ilo on juurikin se asenne! Muistan esikoisen vauva-ajoilta tilanteen, kun ystäväni, jota en ollut aikoihin nähnyt, tuli käymään. Vauva sattui tuolloin vähän itkemään ja jotain vauvalleni hassuttelin. Tähän ystäväni tuumasi ”yks se jaksaa olla aina niin pirteä ja iloinen! Etkö sinä ikinä valita mistään?” Jostain syystä pysäytti ja veti sanattomaksi. En siihen mennessä ollut koskaan ajatellut, ettäkö olisin sen enempää pirteä tai iloinen kuin muutkaan. Ilo on asenne, mutta se asenne, miten asioihin ja elämään ylipäätään suhtautuu, voi olla myös lapsuudesta opittua, omien vanhempien malli tai juuri se päinvastainen, tiedostettu tai tiedostamaton tapa suhtautua asioihin. Positiivisuutta, iloa ja sitä hyvää pitää välillä tietoisesti vaalia, paha pitää kyllä huolen itsestään. Näin se vain menee ja evoluutiosta selityksen tällekin löydämme.
Mutta, ei ärsyynnytä naapureiden jouluvaloista (siis kausivaloista) 🙂 Jokaisen aamun voi aloittaa työpaikalleen astuessa miettimällä, että mitä tulee tilaan kun juuri minä astun tilaan. Tuleeko se ilo vai good morning -let the stress beging-meininki.
Hymysuista maanantaita! Ja ihana hei nähdä sinua tulevana lauantaina!
Mirkka Partanen
Nähdä asioiden iloiset puolet ei ole aina niin helppoa, koska huonot puolet usein on huomattavasti helpompi huomata, kun ne iskeytyy päin naamaa. Myös valittelu ja suruttelu tarttuu huomattavasti helpommin: negatiivinen ajattelu on kuin krooninen sairaus, josta voi parantua, mutta se vaatii harjoitusta. Jos maailma potkii päähän (stressi ja väsymys), on vaikea ajatella iloisia ajatuksia (esim onneksi minulla on töitä/olen terve/näin tuon pienen linnun). Tuolloin jos pystyy hakemaan/löytämään ne asiat mistä iloita, niin se on valtava voimavara. Kun tarpeeksi kauan kehittää iloista ajattelua, ei pieniä asioihin jaksa enää valittaa . Meitä täällä maapallolla asuu aika monta muutakin. Jokaisella on omat ilot ja murheet. Maailmanparannus on toisinaan hauskaa, mutta jos kaveri on kävelevä maailmanlopun ennustaja, ei sellaista jaksa. Ellei itse ole ajatunut samaan kuplaan. Kaikkia omiakaan ajatuksia ei tarvitse esille tuoda. Edellinen kommentoija mainitsi kausivalot. Toisia ne todellakin ärsyttää, mutta niiden laittajalle ne tuo paljon iloa, siksipä ne on ripustettu paikalleen. Sallitaan muille pienet ilot ja ollaan me välittämättä (vaikka ei voisikaan olla huomaamatta).
Kirsi
Viikostani tulee rankka♡ En ole edellistä suruviestiä ehtinyt käsitellä kun toinen jo kolkuttelee olkapäällä♡ Mistä saan sitä voimaa jaksaa…Tänä aamuna se oli Jenny sinun pienen,ihanan tyttären kuva♡ Kiitos siitä♡
Ps. Ei harmita, harmaa marraskuu ei edes naapurin jouluvalot 😉
Nautitaan tästä maanantaista♡
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Mirkka kommentistasi! Tuohon voisin sanoa, että amen eli kuin omia fiiliksiäni kirjoittaisit. Sitähän on tutkittukin, että voimakkaat tunteet tarttuvat, olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä. Myös sellaiseen tutkimukseen törmäsin, jossa kerrottiin, että ihmisen kokemista asioista 75 prosenttia on myönteisiä. Ihmismieli vain on sellainen, että se mielellään tarttuu siihen huonoon, mutta tosiaan, hyvännäkemisentaitoa voi sitäkin harjoitella. Ja kun sitä tietoisesti harjoittelee, eivät enää ne isotkaan murheet ja tragediat saa ainakaan pitkäksi aikaa lamaannutettua, sillä elämänasenne on jo erilainen, ainakin tällainen empiirinen kokemus itselläni on.
Me muuten laitettiin kausivalot viikonloppuna parvekkeelle 🙂 Iloista viikkoa sulle!
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Minna kommentistasi! Täällä nyökyttelin sitä lukiessani, juurikin noin. Olen paljon ajatellut tuota evoluutioasiaa, meidänhän ei tarvitsisi olla koko ajan niin varuillaan ja peloissaan ja valmiina pakenemaan tai taistelemaan, mutta aika syvällä nuokin asiat jossain ihmisen kehityksessä!
Onneksi voi tosiaan tietoisesti vaikuttaa ja paitsi että nuo opitut asiat voivat tulla tosiaan lapsuudesta, ne voivat tulla myös parisuhteista ja varmaan muistakin ihmisistä ympärillämme ja ympäristöstä.
Niin totta sekin, että myönteisyyttä pitää tietoisesti vaalia, joskus se on helppoa, joskus vaikeaa, mutta kun sen taidon oppii, se kantaa myös niinä vaikeina aikoina.
Nähdään lauantaina! Mahtavaa viikkoa sulle!
Jenny Belitz-Henriksson
Voi Kirsi, mietin tuossa äsken, että niin se joskus on, vaikeudet ja murheet seuraavat toisiaan ja joillekin annetaan isolla kauhalla, joillekin pienellä. Ja miksi näin on, sille emme saane koskaan mitään selitystä ja sekin lienee hyväksyttävä.
Mutta onneksi sinulla on voimavaroja mistä ammentaa, vaikka vaikealta varmasti tuntuukin. Onneksi tapahtuu myös hyviä asioita, vaikka niitä ei aina ehkä jaksakaan noteerata, erityisesti vaikeina ajanjaksoina.
Lähetän sulle ajatuksissani paljon lämpimiä ajatuksia, halauksia ja iloa kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi! Voimaa <3
siiri
Ihana kirjoitus, ja niin totta – monia auttaisi se että päättäisi keskittyä positiivisiin asioihin niissä elämän epäkohdissa vellomisen sijaan… 😉
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Siiri kommentistasi! Mukavaa päivän ja viikon jatkoa 🙂
Nanne
Ihana kirjoitus – jälleen ♥
Mä en kans ymmärrä tuota negatiivisten asioiden jakamista sosiaalisessa mediassa. Joskus pistin koko Facebookin pannaan, koska en saanut sieltä itselleni muuta kuin pahaa mieltä. Nyt olen sulkenut ne huonojen uutisten jakajat pois seinältäni, jotta ei tarvitse enää katsella sellaisia. Eläinrääkkäys on minulle yksi pahimmista jutuista, ja mun kestää toooosi pitkään päästä yli niistä asioista. Ja muutama kaveri jakoi jatkuvasti tälläisiä kuvia.
Instagram on siitä mukavampi sosiaalisen median väline, että siellä jaetaan yleensä niitä elämän ilonpilkahduksia. Enkä myöskään tarkoita että elämän pitää aina olla pelkkää auringonpaistetta, mutta ne huonotkin asiat voi esittää monella tapaa.
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Nanne! Joo, mullakin on fb-kamuissani tiettyjä ihmisiä, jotka mässäilevät uutisilla sitä enemmän, mitä kauheampi asia on tapahtunut. Itse kun en enää useinkaan edes lue iltapäivälehtiä, sillä koen, ettei minun tarvitse tietää kaikkia maailman pahuuksia, oli kyse sitten eläimistä tai ihmisistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö välittäisi tai että olisin pussi päässä, vaan sitten sitä toimii ja tekee parhaansa, että itse pystyy olemaan mahdollisimman hyvä ja ystävällinen tyyppi, ei negatiivisten uutisten uuvuttama ja ahdistama.