Hyvä elämä

Irtipäästöä vanhasta

Ohhoh! Vaikka meillä ei olekaan kovin paljon tavaraa, koska itselle turhat on annettu pois, niin silti ovat pakkaushommat kiristäneet kupolia muutaman päivän ja sanoisinpa, että vieläpä aika huolella. Eräs minua viisaampi ihminen sitten totesi, että kaikki tuo kiukku on luonnollista irtipäästöä vanhasta. Mylläät alitajuntaasi ja koska avaudut uudelle, tuulettaminen voi vähän tuntua. Onneksi se ei ole vaarallista ja helpottaa tietää, että ilmiö on ohimenevä ja noita tunteita voi siunailla. Ah. Tuo oli hyvä kuulla, olin nimittäin aivan ahdistua itseni kanssa. Kiitollinen olen siitä, että minulla on aivan ihania ihmisiä ympärilläni, niin perhe kuin ystävätkin ja kaikki he siltä väliltä. Kun puoliso vielä kaiken avautumiseni jälkeen kysyi ystävällisesti mitä tuoda kaupasta, ehdotin hänelle, että hän hankkisi uuden vaimon, hihih. No kyllä se tästä. Nyt on näin ja sitten taas tulee jotain muuta! Tänään pääsin purkamaan ylimääräisiä energioita ja tunnetiloja Bodypumpia ohjaamalla ja huomenna aloitan aamuni kampaajani hellässä huomassa. Arjen luksusta, aivan todella! Ja tämän illan kaikkiaan neljäs Olonkeveys-valmennus tarjosi taas iloisia huippuhetkiä. Saan olla kiitollinen, että koekaniiniryhmäni on noin huikeaa, oivaltavaa ja tiedostavaa porukkaa, kaksituntinen hurahtaa kuin siivillä.

Mutta vielä tuosta omasta mielestä ja ajatuksistakin. Se on kyllä sellainen kapistus, joka pystyy moneen. Kunpa se vain kallistuisi sinne myönteiseen herkemmin kuin negatiiviseen. Lähtöajatushan ihmisillä on usein esimerkiksi muuttamisesta se, että muuttaminen on stressaavaa, raskasta ja hankalaa, vaikka lopputulos olisikin toivottu ja kaivattu. Tuolta minustakin tuntui hetkellisesti vielä eilen, kaikki oli jotenkin jähmeää ja vähänenergista, tunnuin ärsyyntyvän aivan pienestä. Tänään taas pyrin ajattelemaan asiasta jo aivan päin vastoin ja fiilis oli huomattavasti paljon rattoisampi ja kepeämpi. Ja kyllä vain tavaroiden saaminenkin laatikoihin edesauttoi sitä, että olo on nyt huomattavasti keveämpi ja helpottuneempi kuin vielä kaiken ollessa hujan hajan. Minun on vain vaikea kestää epäjärjestystä ja sitähän muuttaminen luo aina ympärilleen. Toisaalta taas katon vaihtuminen pään päällä on hyvä sauma todellakin tuuletella vanhaa niin henkisesti kuin aineellisestikin. On mahtava tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä monessakin mielessä ja juuri niin aion tehdä. Elämäni ties kuinka mones uusi alku alkaa, ylihuomenna on loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Mutta kuten sanottu, Helsinkiin palaaminen oli yksi tämän vuoden tavoitteitani, ja nyt se on totta. Uskon yhä edelleen, että me saamme pitkälti sitä, mitä todella haluamme ja tilaamme. Asia, johon kiinnitämme huomiomme ja johon todella panostamme, toteutuu kyllä, jos vain on kyse jostain sellaisesta konkreettisesta, joka oikeasti voi tapahtua. Aina ei tarvitse edes ponnistella kovasti haluamansa eteen, riittää näköjään jo, että omilla ajatuksilla (toki myös teoilla) ihminen pyrkii sitä kohti, mitä haluaa saavuttaa. Vaikka näin ei toimisi edes joka hetki tietoisesti, niin silti asiat pyörivät tuolla jossakin alitajunnassa ja esimerkiksi unissaanhan ihminen käsittelee monia arjen asioita. Oli kyseessä sitten tavoite, toive tai unelma, asiat toteutuvat kun aika on kypsä. Ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin ja tämä on jotakuinkin empiiristä tutkimustietoa. Toiset jutut vievät enemmän aikaa, toiset taas tulevat yllättäen eteen ja juuri siinä paketissa kuin niitä itselleen on havitellutkin. Joka tapauksessa kannattaa todella miettiä ja tietää, mitä haluaa toivoa tai tahtoa!

Jokaisessa meissä on todella paljon potentiaalia, kunhan vain itselleen ensin selvittää, mitä elämältään tahtoo. Ja kun ihminen on läsnä hetkessä, hän on myös herkempi havaitsemaan asioita ympärillään, jotka häntä oikeaan suuntaan kuljettavat. Ainaisesta kiireestä kärsivä juoksee elämäänsä eteenpäin sellaisella tempolla, että moni omaa arkea helpottava asia voi jäädä huomaamatta. Pysähtyminen lieneekin tämän(kin) jakson sana.

Tänään minun oli todella helppo pysähtyä. Esimerkiksi valmennusryhmäläisiäni kuunnellessani huomasin todella kuuntelevani heitä ja keskittyväni heihin, jotenkin enemmän kuin monesti ihmisiin ”oikeassa elämässä”. Sitä niin helposti uppoutuu omiin ajatuksiin ja joko menneeseen tai tulevaan, että vaikka näkee toisen suun käyvän, omat ajatukset täyttävät helposti pääkopan ilman, että todella keskittyy sen toisen läsnäoloon saati omaansa. Tämän viikonlopun teema onkin itselläni todellinen kuunteleminen ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen. Kun vain muistaisi sen, että maailma kyllä odottaa. Asiat tapahtuvat juuri oikealla hetkellä ja ainoa paikka, jossa voimme olla onnellisia, on tämä hetki. Ihan turha odottaa koko viikko, että tulee perjantai, koko vuosi, että tulee kesä ja koko elämä sitä, että on onnellinen. Meillä on jo se kaikki.

Ihastuttavaa viikonloppua!

Ei näin, eihän! Eletään nyt! (Kuva: Pinterest)
Ei näin, eihän! Eletään nyt! (Kuva: Pinterest)

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *