Jei, 2013!

Uuden vuoden ensimmäinen päivä otettiin vastaan tunnin kävelylenkillä vesisateessa. Kylläpä ulkoilu teki hyvää, vaikka vieläkään kipeys ei helpota, vuorossa on siis sairauspäivä 13. Mutta nyt on näin ja sitten on taas muuta, joten en valita. Eikä minua oikeastaan edes ihmetytä miksi sairastuin samantien, kun kirja alkoi pääpiirteiltään olla plakkarissa ja sain ratkaisut pariin hankalaan työhommaan. Syksy oli liian hektinen ja tässä lopputulos nyt sitten on. Hyvistä aikomuksista ja myös kirjoituksistani huolimatta olin liian kiireinen ja stressaantunut virittyäkseni todella kuuntelemaan omaa sisäistä voimaani ja kehoani. En suostunut näkemään, että tuolla tahdilla painaessa tällaista on tulossa, joten ei auta muu kuin hyväksyä tilanne ja olla itselleen lempeämpi jatkossa. Kröh! Taitaa olla huomenna lääkärikeikka edessä, sillä minulla on yhä lämpöä 37,2 ja poskionteloita ja otsalohkoa juilii sillä tapaa, että torstaina tuskin vielä Bodypumpataan vaan luultavasti syödään tujua lääkekuuria ekaa kertaa piitkästä aikaa. Plääh sille, mutta jee kaikelle muulle.

Viime aikoina olen nähnyt useita merkityksellisiä unia, joista pääkohdat ovat jääneet mieleeni. Eräässä unessa minulle kerrottiin selvää viestiä, että minun tulee antaa itselleni enemmän arvoa, olla rohkeampi, uskoa itseeni enemmän ja pitää itsestäni parempaa huolta. Selvä! Vaikka itsetuntoni on ihan kohdillaan, niin pakko sanoa, että vihdoin halu päästä entiseen teräskuntoon on 100 prosenttinen. Ilmeisesti olen viihtynyt tähän asti raskaudesta jääneiden kilojen kanssa ja varmasti kyseessä on ollut myös tottumus 24 voipakettia painavempaan minään. Mutta se oli se vaihe ja nyt koittaa uusi. Alanhan treenata Berliinin maratonille, joten senkin takia pieni elopainon kevennys on tarpeen. Kaiken lisäksi kaiken tämän joulukuun juhlinnan jälkeen elimistöni tuntuu suorastaan huutavan kaikkea vihreää, punaista, oranssia ja keltaista, sellaista narskuvaa ja raikasta. Eli terveellistä pupunruokaa tänne, kiitos.

Eikä tämä itsen arvostus liity vain ulkoisiin asioihin, vaan ennen kaikkea sisäisiin. Olenkin valmis ottamaan entistä enemmän oman paikkani omassa elämässäni ja valmis luopumaan kaikesta, joka ei enää niin sanotusti palvele minua eli tunnu omalta jutultani. Sen saa, mistä luopuu. Se vain tulee eri muodossa ja osittain eri ihmisten myötä. Olen huomannut että siihen pätee sama sääntö kuin hyvän tekemiseen. Kun tekee hyvää, se palaa, vaikka ei ehkä sen alkuperäisen kohteensa kautta.

Ilon vuosi -blogin Katja kirjoitti, kuinka hän kaksi vuotta sitten oli luvannut itselleen tehdä vain asioita, jotka tuovat hänelle iloa. Kirjoituksen lukeminen oli kuin piste iin päälle. Kukapa ei haluaisi iloa omaan elämäänsä!! Siis omaan! No minä haluan, ihan taatusti!

Olin jo aikaisemmin alkanut ajatella Katjan lailla itsekin, mutta lopullinen oivallus tapahtui nyt. Tästä eteenpäin teen siis vain asioita, jotka tuovat minulle iloa ja sitä kautta siitä saavat osansa myös kaikki he, joiden kanssa olen tekemisissä. Viime vuonna aloittelin jo tämän parissa ja harjoitukset jatkuvat. Vuonna 2012 en esimerkiksi ottanut vastaan työtehtäviä, joista tiesin aiheutuvan enemmän stressiä kuin iloa. Päätin myös lakata pakolla ylläpitämästä tai vain roikuttamasta mukanani ihmissuhteita, jotka eivät enää toimineet kumminkaan puolin. Olin vihdoin valmis lopullisesti hyväksymään sen, että kaikilla ei olekaan tarkoitus kulkea tätä koko matkaa kanssamme. Jokaisella on oma hetkensä, ei aikaisin eikä myöhään, vaan juuri sopivaan aikaan. Ja niistä hetkistä haluan sanoa ison kiitoksen.

Viime vuoden myötä jätän taakseni myös huonon stressin, kiireen ja ahdistuksen. En kuitenkaan surulla, vaan iloisesti hyväksyen ja ymmärtäen. Kaikilla tapahtumilla, tilanteilla, ihmisillä ja asioilla on ollut varmasti tarkoituksensa ja olen kiitollinen kaikesta ja kaikille. En mieti miksi, vaan mieluummin miksipä ei. Kiitos, kiitos, kiitos.

Viime yönä sitten näin unta, jossa pyörittelin kahta lappusta käsissäni. Muistan vieläkin selvästi, että papereihin oli kirjoitettu gratitude eli kiitollisuus ja acceptance eli vastaanottaminen tai hyväksyminen. Unesta en muuta muista kuin sen, että nuo kaksi sanaa ovat minun 2013 vuoteni teemat ja niiden mukaan minua kehoitettiin elämään. Ja sehän sopii minulle.

Kevein mielin jatkan siis kohti itseni oloista ja näköistä elämää ja toivon sitä samaa myös sinulle. Toivon alkaneelta vuodelta sinulle, minulle ja hänelle ennen kaikkea terveyttä, rakkautta, iloa, valoa ja myös rahaa.

Ai että miksi? No ensinnäkin siksi, että jos ei osaa pyytää, mitään tuskin saa. Ja kuten omassa Facebookissani kirjoitinkin eilen:

Voi vide. Aika ihanaa siirtyä uuteen vuoteen. Elämä kun on siitä mahtavaa, että mitä tahansa upeeta kreisii fantastista voi tapahtua millon vain! 
Kiitos universumille tästäkin vuodesta, välil tuli scheissee niskaan mut samaa tahtii tai jopa ehkä enemmän tuli toteutettua niit unelmii, kuten muun muassa pitkä ja helvetin köyhä kesäloma espoolaislähiössä ja yx todella upee kirja, minkä näette tekin kohta. Et kiitti! 
Ja vuodelta 2013 odotan paljon rahaa, rakkautta, terveyttä ja vähintään yhtä bestsellerii. Koska niin oon ansainnu ihan just noi kaikki. Puss ♥

Antaa tulla, olen valmis! (Kuva: Pinterest)