Juoksen, siis olen!
Juoksutreenit jatkuvat ja Berliinikin lähestyy! Ensi viikolla alkavat myös ryhmäliikuntaohjaukset parin viikon totaaliloman jälkeen. Odotan jo innolla pääseväni nostamaan painoja ja tekemään rääkkitreeniä keskivartalolle ja kannustamaan asiakkaita entistä kovempiin tuloksiin. Niin tarvitsen sitä treeniä itsekin, suorastaan janoan hikoilua ja hengästymistä! Aloitamme myös tyttären, 16, kanssa jälleen pienen tauon jälkeen yhteisen äiti-lapsiharrastuksen, joogan. Tämä lienee noin kymmenes kerta, kun käynnistelen joogaharrastusta. Ehkä kymmenes kerta toden sanoo? En ole valmis luovuttamaan, sillä tiedän, että jooga tekee minulle hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kyllä minusta vielä pikku joogi kehkeytyy, olen varma siitä.
Tänään on taas lenkkipäivä. Torstain juoksulenkillä jouduin lopettamaan juoksemisen 11 kilometrin jälkeen, sillä vasen polveni kipeytyi. Veikkaan, että se johtui rasituksesta, sillä edellisenä päivänä olin käynyt juoksemassa kympin reilun viikon tauon jälkeen. Olin itselleni armollinen, lopetin juoksemisen ja annoin polven levätäkin pari päivää, nyt se tuntuu olevan taas ihan kondiksessa. Mutta juokseminen alkaa todella sujua niin, että en sitä enää ajattele, juoksen vain. Tosin lähteminen lenkille on ollut vaikeaa nyt juoksutaukojen jälkeen, olen vetkutellut eteisessä iäisyyksiä. Kyllä, kengännauhojen sitomisessa voi kestää 25 minuuttia!
Viime lenkillä kävi hassu juttu. Kuuntelen aina musiikkia juostessani ja olin kai jotenkin aivan uppoutunut ajatuksiini, kun yhtäkkiä minusta alkoi tuntua siltä, että jalkani vain juoksevat ja katsoin itseäni ikään kuin ulkopuolisena. Että tuossa se nyt juoksee ja hyvin sujuu, laittaa jalkaa toisen eteen ja reippaasti etenee. Taisin todella tavoittaa flow-fiiliksen ja hetken hämmennyksen jälkeen fiilis tuntui todella hyvältä ja vapauttavalta, ihailin monotonisesti ja meditatiivisesti eteneviä jalkojani ja nautin joka sekunnista, siis ihan todella! Oli helppo katsoa ihaillen kaikkia kanssajuoksijoita, joita hiljakseen tuli vastaan (hahaa, ei sentään ohi!). Tuntui hyvältä ajatella, että olemme kaikki samassa liemessä ja ikään kuin yhtä, me kaikki juoksemme. Oooooh, juokseminen saa näköjään aikaan hyvin diippejä oivalluksia, on se melkoinen laji se.
En tiedä johtuuko tämä kaikki siitä, että niin juostessani kuin mitä tahansa muutakin tehdessäni aina tiskaamisesta kirjoittamiseen olen alkanut ajatella, että en vain kirjoita, vaan enemmänkin olen sitä, mitä teen. Joka kerta en tätä muista, mutta nykyään yhä useimmiten. En siis vain juokse, vaan olen ikään kuin yhtä sen juoksemisen kanssa. Kun alkaa miettiä kaikkea enemmän olemisen kuin tekemisen kannalta, myös ne ehkä itseä ärsyttävät pakolliset pikku askareet alkavat tuntua paljon siedettävimmiltä. En tiedä, saatteko tästä ajatuksesta kiinni, mutta palaan siihen vielä myöhemmin.
No niin! Ihana hellepäivä tulossa! Nautitaan!
Lenkiltä päivää! Päälläni on muuten yksi suosikkitopeistani, Lorna Janen Run like a Girl -motivaatiotoppi! Aivan mahtavan paras juoksutoppi!
Onnenlähteet
Jee Jenny. GoGo! Kuulostaa niin hyvältä. Itse aloitan ensi viikolla joogan kolmen vuoden tauon jälkeen, iik sekä ryhmäliikunnan: jonkinlaisen rääkin ulkosalla. Tänä syksynä minulla on muutenkin hyvä fiilis ja ihanaa, kun elokuu on vähän niin kuin toinen uusivuosi, uuden alku 🙂
Kirjoitin pitkästä aikaa blogia ja heitin sulle sinne haasteen, jos vaikka innostuisit.
Jutta Saanila
Olen iloinen, kun kuulen joogan aloittamisesta ja juoksun flowsta! Näistä molemmista ammennan itsekin. Tuo oleminen samaa kuin tekeminen -ajatus on mielenkiintoinen. Jään sitä pohtimaan. Tulen tänne ammentamaan omaan aiheeseeni, joka on kehollisuus ja läsnäolo. Kiitos Jenny, pidä hyvä vireesi!
Jenny B-H
Kiitos! Ajattelen itse ihan samoin, syksy tarkoittaa minullekin aina uuden aikaa.
Kiitos myös haasteesta, aion ottaa sen tekoon asap.
Iloista elokuuta 🙂
Jenny B-H
Kiitos kauniista kommentistasi!
Toivottavasti joogaharrastukseni kantaa tällä kertaa hieman pidemmälle kuin ennen, tällainen ikuinen aloittaja kun olen 🙂
Iloista päivää sulle!
Nanna
Tsemppiä joogaharrastuksen aloittamiseen, etköhän säkin siihen vielä tykästy! 🙂 Itse innostuin joogasta heti, kun tajusin sitä kokeilla – olin aiemmin niin sohvaperuna, että vieroksuin kaikea rankempaa liikuntaa, mutta jooga tuntui sopivalta alusta asti, ja edelleen joogailen useita kertoja viikossa 🙂
Jokke
Tuollaisen flow-tilan saavuttaminen on kyllä juoksemisen hienoimpia juttuja. Se tunne, kun juokseminen etenee kuin itsestään ja ikään kuin sivusta seurailet kuinka keho tekee työtä. Saman fiiliksen siirtäminen muuhun tekemiseen on mulle vielä haasteellista, mutta toimii yhä useammin.
Treeni-iloa sulle ja hauskaa viikon jatkoa.
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi, Nanna! Tykkään kyllä joogasta, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Nyt on kymmenen kerran kortti plakkarissa sekä itsellä että tyttärellä, potkimme toisiamme persuksille, jotta tulee sitten yhdessä mentyä. Tiedän, että jooga tekee hyvää ja tykkään siitä, toivottavasti vain nyt saan itseni kynnyksen yli joogasalille 🙂
Ihanaa viikon jatkoa sulle!
Jenny B-H
Kiitos kommentistasi, Jokke!
Se on kyllä ihan mahtava fiilinki se, mitä sinäkin tuossa kuvailit. Olen saavuttanut sen aiemmin usein sisäpyöräilytunnilla, mutta nyt selkeästi koin sen ehkä ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan myös juoksemassa. Ja itsekin vielä opettelen tätä flow-tilaa muissa toimissa, tiskaaminen ja kirjoittaminen jo aika pitkälle sujuvat hyvissä fiilareissa 🙂
Treeni-iloa sinnekin ja iloista päivää!