Hyvä elämä

Kaikki mitä tarvitsen…

…On jo annettu minulle. Sinulle kans. Ai eikö? No katso ympärillesi. Juuri nyt.

Sitähän minäkin.

Workisnotajobin Facebook-sivulla törmäsin mainioon posteriin.

Kyl! Kaikki mitä tarvitsen on jo minulla. Ja minussa!

Oikeasti, näinhän se menee. Miksi sitä on vain niin vaikeaa huomata?

Okei, on hetkiä, kun yllä olevasta asiasta voi olla eri mieltä. Esimerkiksi silloin, kun kököttää ulkosaaristossa kannon päällä kaatosateessa ja on ihan hukassa. Tai kun jääkaapissa paistaa vain valo siellä tököttävien ketsupin ja porkkanapussin lisäksi ja liksapäivään on aikaa. Silloin tällaiset sukkeluudet voivat koetella hermoja.

Ja tietenkin ihmisellä pitää, saa ja tulee olla unelmia ja haaveita. Minäkin haaveilen uudesta kodista ja autosta. Mutta päällisin puolin itse ymmärrän tämän mietelmän niin, että meillä on niin paljon, mutta emme vain huomaa sitä. Haluamme koko ajan enemmän, vaikka meillä on kaikki. Emme edes osaa nauttia siitä, mitä meillä on, kun jatkuvasti haluamme lisää, lisää ja lisää! Emme yksinkertaisesti näe metsää, kun siellä on niin helvetisti puita. Vasta sitten ehkä ymmärrämme, mitä meillä on, jos menetämme sen. Ja silloin on usein liian myöhäistä.

Olen tehnyt ankaraa pohdintatyötä parina viime päivänä. Huomasin (no kah, jälleen), että kun päästän irti ja lakkaan murehtimasta, muutun vallan rennoksi. Eli juuri tämä vastavirtajuttu. Menen vain sen vastaan räpiköimisen sijaan virran mukana. Kellun. Siis silloinkin, kun siellä jääkaapissa on se valo, ketsuppi ja pari porkkanaa. Silloinkin voi olla hyvä fiilis!

Ja vaikka juhannuksena epäilin ihan kaikkea, luottamus palasi kyllä. Mielestäni on ihan tervettäkin pistää välillä hanttiin elämälle, murehtia ja ahdistua. Silloin sitä huomaa, ettei sellaisesta toiminnasta ole mitään hyötyä.

Sain tänään loppuun Elif Shafakin Rakkauden aikakirjan, joka muuten tuli kyllästettyä monenlaisilla alleviivauksilla. Nyt varoitus, seuraava sisältää myös paljastuksen! Kirjassa Ella ja kuolemansairas Aziz pohtivat yhteistä tulevaisuuttaan ja mies toteaa, ettei voi tarjota Ellalle kuin nykyhetken. Aziz sanoo, ettei hänellä ole mitään muuta. Mutta totuus on, ettei kenelläkään muulla ole sen enempää. Me vain teeskentelemme muuta. 

Huomenna elän niin kuin kaikki olisi ihme, ja katson, mitä tapahtuu.

Näihin tunnelmiin.

 

 

 

 

2 thoughts on “Kaikki mitä tarvitsen…

    1. Oi mahtavaa, kiitos paljon linkityksestä!
      Ja tietenkin kommentistasi :) Juu ei tarvi itse lukea, mä referoin kyllä! Ja lisätietoja saa kysyä :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *