Kaikki on hyvin, jo nyt

Kun usko meinaa loppua ja epävarmuus iskeä…

Tulee muistaa hengittää. Tulee muistaa hymyillä, koska siitä tulee itsellekin parempi olo. Tulee saada olla heikko ja ottaa apua vastaan. Tulee uskaltaa ja muistaa pyytää apua. Tulee muistaa kaikki se, mikä on hyvin ellei jopa todella hyvin. Tulee muistaa se, että kaikesta on selvitty tähänkin asti, jopa paljon isommista haasteista. Tulee muistaa se, että epävarmuus ja uskon hetkellinen hiipuminen on egon pölinää, mielen turhaa analysointia ja pelkoa rakkauden sijaan. Tulee muistaa se, että kaikki menee ohi.

Ennen kaikkea tulee muistaa se, että kaikki on hyvin, juuri nyt. Tulee nykäistä itsensä menneestä tai tulevasta tähän päivään, tähän tuntiin ja tähän minuuttiin ja olla läsnä, tässä hetkessä.

Eilen aamulla sadat ajatukset sinkoilivat päässäni, kun aamulla heräilin ja bussilippukin oli hukassa. Matkalla töihin tosin muistin, minne lipun olin laittanut. Arjessa ei ollut isompaa huolta, mutta paljon pientä ja paikoin stressaavaa.

Sitten hengitin. Rentouduin. Päätin, että mitä ikinä tämä viikko tuokaan tullessaan, otan sen vastaan hyväksyen. Lakkaan vastustamasta. Lakkaan analysoimasta. Lakkaan huolehtimasta. Lakkaan voivottelemasta. Lakkaan säälimästä itseäni. Ihan omin pikku kätösin olen aikatauluni luonut kuin myös jollain tapaa kaiken sen, mitä juuri tällä hetkellä elämässäni on ja ilmenee. Hyvässä kuin pahassa.

Ja kas, heti tuli helpompi olo.

Sitten illalla tartuin Caroline Myssin Toipumisen taito -kirjaan (Karisto 2011) ja avasin kirjan ihan randomisti tällaiselta kohtaa: Älä ota haastetta henkilökohtaisesti, oli se sitten sairaus, ihmissuhdetrauma tai työkriisi. Ensimmäinen vaihe on irrottaa itsesi haasteesta ja kohdata suoraan pelot ja uhriksi itsesi tuntemisen tuntu, jonka kriisi sinussa aktivoi. Toinen vaihe on kulkea suoraan näiden tunteiden sisään. Sairaus, muu kriisi tai pulma ei ole nyt se ongelma, ja sitä sinun on hoettava itsellesi sata tai tuhat kertaa päivässä, niin usein kuin se on sinulle tarpeen. Ongelma on voiman menetys, jonka tilanne saa sinussa aikaan. Sitten mieti vahvuuksiasi. Juhli jokaista päivittäistä saavutustasi, oli se sitten pieni tai suuri. Etsi vahvuuden ja heikkouden malleja ja kutsu heikkouden mallit esiin, jotta voit valita. Jokaisena päivänä sisäinen uhrisi heikkenee ja voittaja vahvistuu. Jokaisena päivänä tunnet syvenevää yhteyttä elämään, jota tunnet hallitsevasi, ei elämään, joka on ottanut sinut hallintaansa. Näin sinun on tarkoitus elää, koska se saa sinut haluamaan elämää. Vahvistuminen saa sinut tuntemaan, että voit saada aikaan mitä tahansa. 

Auts. Bingo. Itselläni on taipumusta yhä tuollaiseen uhriajatteluun, mutta se jo helpottaa, että oivaltaa, että egohan se siellä huutelee, ei todellinen itseni. Todellinen itsemme kun on puhdasta rakkautta, ei sillä ole aikaa tai halua murehtia, saati sääliä itseään! Lopulta minua jo hihitytti, miten taas olin voinut vajota hetkellisesti tuonne jonnekin sen sijaan, että olisin vain ollut kiitollinen kaikesta, kuten onneksi useimmiten.

Aamulla hain pyykit pesutuvasta ennen seitsemää ja ulkona oli kevät. Olen erityisen kiitollinen tulevasta päivästä, kaikin puolin.

Upeaa kevätpäivää sinulle!

Kohta se on täällä, kesä nimittäin!