Kaikki toiveeni…

…toteutukoot yksi toisensa jälkeen.

Yksi ainakin on jo totta. Toivoin löytäväni jonkun oman harrastuksen ja nyt se oma juttuni on löytynyt. Tosin tänään sain opetuksen, liika itsevarmuus kostautui muhevalla kaatumisella. Vedin lipat ja tuli halittua asvalttia. Mustelmat ja asvaltti-ihottuma eivät minua haittaa, mutta vasen ranne on hieman kipeä. Tilaankin kätöselleni yöksi hyvää energiaa, sillä voi olla hankalaa vetää Bodypumpia huomenna yhdellä kädellä! Mutta, siis niin siistiä! Tykkään! Ja kaatuminen oli hyvä muistutus: pitää olla nöyrä. Ei saa luulla liikoja itsestään.

Ja miten käy, kun saa yhden (myöhästyneen) synttärilahjan? No, longboard-lautani sai seuraa seuraavana päivänä. Ihana siskoni nimittäin tekstiviestitti, että oli siivonnut kaappejaan ja löytänyt paketin, joka kuului minulle.

Niin söpööööö! Toteutukoot kaikki toiveeni!

Lahjakassista paljastui mahtava kapistus, Karin Widnäsin suunnittelema keraaminen toiverasia. Rasiaa käytetään niin, että toive kirjoitetaan paperille, paperi poltetaan rasiassa ja tuhka jätetään sinne. Kun toive on toteutunut, tuhkan voi poistaa ja tehdä koko homman uusiksi.

Ja rasiahan alkoi toimia heti! Kirjoitin nimittäin paperiin asunto Helsingissä ja jo seuraavana päivänä kävimme katsastamassa yhtä, joka olisi ollut meille täydellinen. Harmi vain, että se oli mahdollista vuokrata ulkomaankomennuksen takia vain kalustettuna, joten jouduimme pitkin hampain luopumaan ajatuksesta. No, luotan siihen, että vielä se oikea asunto tulee, sillä en vain ole espoolainen enkä sellaiseksi ole tässä pian parissa vuodessa muuttunut, vaikka yritetty on. Kaipaan Helsinkiä valtavasti.

Mahtava idea! Tämä voisi toimia myös huolirasiana.

Mutta, ihan mahtavaa löytää tässä iässä laji, joka vie aivan mennessään.

Ja saada näin upeita, ajatuksella valittuja lahjoja.

Elämä tuntuu nyt hellivän minua urakalla. Grazie!