Kassajonomeditointia

Anna-lehdessä (47/2011) julkaistiin tänään juttuni, jossa oli vinkkejä parempaan uneen. Jutussa sivuttiin myös meditaatiota, jonka osalta asiantuntijana toimi Kenzenin Jari Tuominen.

Meditaation olen maininnut aiemminkin muun muassa tässä postauksessa. Aiemmin kuvittelin sen pelkästään olevan tekemistä, johon pitää erikseen varata aikaa. Mitä enemmän siihen olen tutustunut, sitä enemmän olen alkanut ymmärtää, että oikeasti meditoida voi milloin ja missä tahansa. En tarkoita niin kutsuttua klassista meditointia, vaan enemmänkin arjessa tapahtuvaa keskittyneisyyden tilaa, jolloin ainakin yritetään sulkea omassa pääkopassa jylläävää loputonta keskustelua. Ja se se vasta onkin vaikeaa! Mitä enemmän olen yrittänyt meditoida, sitä enemmän vakuutun siitä, että meditoinnin oppiminen vie kuukausia, vuosia jollei lopun elämää. Ja muutenkin, voi olla että kaikki eivät pidä arjessa tehtyä asiaan keskittymistä ”oikeana” meditaationa. Mutta sillä ei ole oikeastaan väliä. Tärkeintä on se, että se, mitä itse tekee, tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta. Jos minun tekemäni harjoitukset eivät ole jonkun mielestä oikeaoppista meditaatiota, se sopii minulle ja kunnioitan hänen mielipidettään.

Minua kuitenkin lohdutti suuresti se, että juttua varten Jari Tuominen totesi, että vaikka meditaatio kannattaa ottaa tosissaan, sen ei tarvitse olla mitään kaavoihin kangistunutta munkkimeininkiä. Hän myös vinkkasi, että yksi tapa sulkea informaatiotulvaa on omaan hengitykseen keskittyminen. Itselläni onkin tapana hengitellä hiljakseen ja aina uloshengityksellä ajatella lausetta: Minä rentoudun ja rauhoitun. Lyhytaikainen meditaatio on aktiivista kehon ja mielen hallintaa. Periaatteena voi Tuomisen mukaan vaikkapa pitää sitä, ettei aina tarvitse miettiä ja pohtia, vaan voi vain olla. Siinäpä haaste meille monelle: Vain oleminen.

Kirjastosta löysin käytännönläheisen meditaatio-oppaan. Boris Aranovichin kirja Meditaatioita joka tilanteeseen (Delfiini Kirjat 2010) valottaa meditaatiota, sen hyötyjä ja tekniikoita selkeästi ja helposti ymmärrettävästi. Kirja tarjoaa myös lukuisia vinkkejä, miten voi meditoida vaikkapa kassajonossa odotellessa, suihkussa tai autossa istuessa.

Suihkussa: Mene suihkuun. Sulje silmäsi. Näe, miten kehoa pitkin valuva vesi huuhtoo pois väsymyksen, ärtymyksen ja jännitykset. Tee mielikuvasta mahdollisimman värikäs.

Kävellessä: Keskitä huomiosi askeliin. Aivot alkavat reagoida liikkeen monotonisuuteen ja yhteys alitajuntaan alkaa avautua. Tunne, miten jalkalihaksesi täyttyvät energialla ja vahvistuvat askel askeleelta.

Kassajonossa: Sen sijaan, että ärsyynnyt siitä, kun joudut odottamaan, käännä huomio sisimpääsi. Keskity käsiisi. Purista sormesi hyvin hitaasti nyrkkiin (noin kolmessa minuutissa). Ajattele samalla mieltäsi vaivaavaa kysymystä samalla sormiisi keskittyen.

Omaksi suosikikseni on noussut tuo sormien puristaminen nyrkkiin hitaasti. Kokeilepa! Itsellä se tuntuu toimivan. Lisäksi myös joskus hoen simppeliä kiitosmeditaatiota Länsiväylää huristellessani. Siinä kuulkaa ehtii olemaan hyvin kiitollinen, erityisesti jos pukkaa ruuhkaa.

Onnen lähteet kirjoitti hetki sitten siitä, miten hän pyrkii vain olemaan silloin, kun nukuttaa lastaan. Myös minä nukutan joka ilta Piksua, 11 kk. Välillä puuhassa kestää vartti, välillä tunti. Ennen otin usein makkariin mukaan kännykän ja surffailin samalla Facebookissa, mutta nykyään keskityn vain lapseen ja kyseiseen hetkeen. Toisinaan olen täysin hiljaa, toisinaan hoen erityyppisiä mantroja. Ja kas, Piksun nukahtaminenkin on alkanut tapahtua nopeammin.

Hieman jännittyneenä odotan huomista, sillä on menossa henkilökohtaiseen meditaatio-opetukseen, jossa ilmeisesti tulen saamaan oman meditaatiotekniikan. Vielä muutama vuosi sitten en olisi rohjennut moiseen yksin, nyt ajatuskin tuntuu innostavalta!

Jaahas, se on taas nukkumaanmenoaika, kun mutsi aloitti ton värssyämisen. Olisi tosi kiva, että se keksisi jotain uutta sanomista välillä, kroooooooooh!