Lisää juoksua elämään

Juokseva freelanceri täällä hei! Keksin keinon, jolla mahdutan elämääni lisää juoksua. Pari viikkoa sitten käydessäni New Yorkissa ihailin kaikkialla ja kaikkialle juoksevia nykkiläisiä. Taisin saada jonkin sortin juoksukipinän vain heidän lennokkaiden askeliensa katselemisesta. Kun arki on ruuhkaista ja välillä itsensä saaminen urheilemaan on nihkeää niin jaksamisen kuin ajan puutteenkin (vai huonon ajanhallinnan?) vuoksi, tarvitaan uusia oivalluksia. Onneksi uudet tilanteet tuovat mukanaan vähän kuin väkisinkin uusia juttuja, ja niin kävi nytkin. Vaikka freelancerin arki ei todellakaan ollut unelmalistallani ykkösenä vielä pari kuukautta takaperin, siitä tuli arkeani. Ja itse asiassa olen keksinyt tästä asiasta jo enemmän hyviä puolia kuin huonoja puolia. Ja hyvä niin. Miksi negistellä, kun voi kiinnittää katseen ja ajatukset niihin seikkoihin, jotka ovat hyvin? 

Vaikka olen opetellut syömään aamupalaa, aamujuoksu sujuu parhaiten kahvin voimin. Kuulostaa epäterveelliseltä.

Kallisarvoiset yhteiset illat

Yksi loistava oivallukseni liittyy liikuntaan, johon en haluaisi käyttää enempää kallisarvoista ilta-aikaa kuin on pakko. Tiedättehän, siitä hetkestä kun on saapunut päiväkodilta kotiin tuntuu, että ajan kuluminen nopeutuu. Normikotihommat, iltaruoat, leikit, pesut, iltapalat ja kirjan luku ja hups, on jo lapsen nukkumaanmenoaika ja tuntuu, että juurihan vasta kohdattiin. Kun lapsia on kolme eri-ikäistä ja täysin eri elämänvaiheissa olevaa, niin välillä tuntuu, ettei ehdi jokaiseen panostaa niin paljon kuin olisi suotavaa. Ja kun tietää, että itse on se, joka tätä pakkaa kannattelee, niin siitä omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta ei paljon kannattaisi luistaa siitäkään.

Välillä teen ryhmäliikuntaohjauksia iltaisin, mutta sellaisena viikkona kun joudun olemaan iltaisin useasti pois kotoa, alkaa helposti ahdistaa. Vaikka päivät ovat pitkiä, vuodet ne tuntuvat superlyhyiltä! Niin se jo omakin vauvani aloittaa eskarin ensi syksynä.

Urheilun jälkeen työmaaruokalan lounas maistuu kyllä taivaalliselta.

Juoksemalla kotiin

Eräänä päivänä kun pähkäilin sitä, miten ehtisin juosta ja ylipäänsä liikkua enemmän, vastaus tupsahti jostain alitajunnasta ja sai minut hihkaisemaan ilosta. Vienhän lapsen päiväkotiin reilun viiden kilometrin päähän poikkeuksetta joka aamu ja liikumme julkisilla. Nyt kun en mene enää toimitukseen päiväkodilta, niin oivalsin, että kas, voinhan juosta takaisin tuon viiden kilometrin matkan 2–3 kertaa viikossa ja sitten suihkun kautta alkaa hommiin. Toki monet pyöräilevät tai juoksevat työmatkansa muuallekin kuin kotitoimistoon, mutta itse pidin aina sen tavaramäärän (pyyhkeet, vaihtovaatteet, sampoot ja saippuat) mukana raahaamista työpaikalle jotenkin rasittavana, kun kädet tuntuivat olevan jo muutenkin täynnä kassia, reppua, läppäriä ja lapsenkin kädestä haluan pitää kiinni. Sitä paitsi tuo viiden kilometrin matka on juuri näppärä juosta, se ei väsytä liikaa eikä se vie juurikaan enempää aikaa kuin että kulkisin sen julkisilla liikennevälineillä. Ja mikä parasta, aamutreenin jälkeen olen täynnä virtaa ja työt sujuvat kuin leikiten. Ja jotta pysyttelisin tuossa hienossa päätöksessäni, kerroin siitä nyt sitten kaikille, hahaa, oma lehmä on ojassa.

Mitä yksinkertaisempaa ja helpommin toteutettavaa liikkuminen on, sitä paremmin ja useimmin se sujuu, sen olen itsestäni huomannut. Senpä takia valitsin kuntosalinkin sen perusteella, että sinne kestää kävellä kuusi minuuttia kodistani. Mikä siinä onkaan, että se lähteminen on välillä niin vaikeaa? Vielä voisin opetella vaikka joogaamaan kotona ja tekemään kotijumppaa, mutta yksi tavoite toteutukseen kerrallaan! Olisin toki ennen voinut juosta työpaikalta himaan, usein kyseisen matkan kävelinkin. Kotiin voi juosta myös kahvitreffeiltä kaverin kanssa. Entä koko perhe yhdessä automarkettiin ja äiti ostosten jälkeen taittamaan saman matkan juosten?

Uusia oivalluksia ei saa, jos aina toistaa samaa vanhaa. Niin se menee.

Iloista keskiviikkoa, kohtahan se on wappu!

Kukkuu! Sateisen ja tuulisen lenkin jälkeen ei voi olla kuin onnellinen.