Kengätön suutari…
…vai saamaton luuseri?
Tämän viikon urheilut menivät aivan reisille flunssan takia. Liikuntaa kertyi 0 tuntia. Sitä paitsi synnytyksen jälkeen en ole vielä onnistunut saamaan liikuntaa aikaisemman kaltaiseksi rutiiniksi.
Ja valitusvirsi jatkukoon: Selkä on alkanut oireilla bodypumpittomuutta. Keskivartalon hallinta on joulukuisen synnytyksen jälkeen täysin hakusessa. Vatsalihakset ovat erittäin huonossa kunnossa. Ryhti on kuin aave entisestään. Painoa on liikaa. Pinnakin paukahtelee liikunnan puutteesta.
Sanonta kuuluu, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta minun tapauksessani tuntuu enemmänkin siltä, että suutarilla ei ole kenkiä! Minulla on kaikki tarvitsemani tietotaito, mutta toteutuspuoli ontuu, ja pahasti.
Sitten hyvät uutiset: Tästä ei ole kuin yksi tie, ja se on ylöspäin.
Tänään vielä huilailen, ja lueskelen tutun ihmisen kirjoittamia vinkkejä Fit-lehden uusituilta nettisivuilta.
Kirsi H.
Voi kuule. Omasta synnytyksestäni on aikaa kulunut nyt 1 v ja 8 kk enkä ole saanut liikunnasta vielä rutiinia. Entisessä elämässäni oikeastaan kaikki pyöri urheilun ympärillä. Tosin ”este” tälle urheilemattomuudelleni ei ehkä olekaan se lapsi, vaan tämä maalaiselämä. Katsoin kerran dokumentin gotlantilaisesta maanviljelijästä, joka katseli huvittuneena tilansa ohi juoksevia maratoonareita. Kommentoi jotain, että tuo touhu on niin kaukana tästä omasta todellisuudesta. Kun työ on fyysistä, ei siinä mitään lenkkeilyä enää osaa edes ajatella. Itselläni on vähän sama tilanne: täällä tilalla (ja remontoitavalla talolla) on niin paljon touhua, etten ole lihonut yhtään, vaikken urheilukamppeita ole päälleni muutamaa hiihtokertaa lukuunottamatta kahteen vuoteen pukenutkaan.
jennyhe
Ymmärrän urheilemattomuuden maatilalla täysin.
Mutta itseäni huolettaa, sillä istunhan paljon koneella. Mutta kyllä se tästä!
Se on jännä, miten liikunnan ottaminen rutiiniksi vie sitä rakastavaltakin monta viikkoa. Entäs sitten sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole liikkunut ”ikinä”.
Anzi
Omalla kohdallani raskauskilot lähtivät melkein saman tien, mutta ongelmana onkin se, että ennen raskautta niitä kiloja oli jo vähän liikaa. Eikä silloinkaan huippuaktiivisesta liikkumisesta tahtonut välillä tulla mitään. Nyt kun ilmat lämpenevät ja tyttären kanssa pääsee kohta ulos, olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja koska myös mies painii muutaman ylimääräisen kilon kanssa, voimme tukea toisiamme.
Pitäisikö tämän päätöksen kunniaksi hankkia uudet lenkkarit ja ehkä vähän uutta treenivaatetta? 😉
jennyhe
Mua ainakin uudet treenivaatteet motivoivat, voi toimia sullakin! Kiva, että teillä on miehen kanssa yhteinen tavoite.
Olin itse just tänään 1,5 tunnin reippaalla vaunulenkillä ja teki kyllä tosi hyvää.