Hyvä elämä

Kevyesti elämässä

Tämä ei ole se suuri treenipostaus, se on tulossa myöhemmin! Anyways elämänmuutosremppani edistyy huimaa vauhtia ja minulla on yhä loistava fiilis siitä. Sen sijaan asiaan:

Olen selaillut viime aikoina tiuhaan Deepak Chopran kirjaa Vapauta energiasi, toteuta itseäsi (Otava 2011) ja sieltä silmiini tarttui tällainen kohta, jonka kirjoitin myös Facebookiin:

”Mitä persoonattommammin suhtaudut elämään, sitä helpommin se virtaa kauttasi. Ote kannattaa pitää kevyenä, tiukkuus ei toimi. Eikä myöskään se, että oletat jokaisen kokemuksen joko vahvistavan sinua tai sitten murtavan sinua. 

Elämän virta ei jaa itseään hyviin ja huonoihin puoliin. Kaikella on oma luontainen arvonsa, joka syntyy energiasta, luovuudesta, älykkyydestä ja rakkaudesta. 

Nuo arvot löytääksesi sinun on lakattava kysymästä: Mitä hyvää saan tästä? Sinun on vain todettava se, mitä tapahtuu ja pidettävä sitä kokonaisuudessaan kiehtovana.”

Ah, mielestäni melko osuvasti sanottu, tosin nämä ovat haastavia asioita, jotka eivät itseltäni aina onnistu mitenkään automaattisesti. Olen viime aikoina myös pyöritellyt päässäni ajatuksia siitä, mikä ja millainen ego oikein on ja miten toimimme silloin, kun toimimme egosta käsin ja miten se eroaa siitä, kun toimimme sydämestä tai sielusta käsin. Aika diippiä shittiä, tiedän, mutta nyt on polullani menossa näköjään tällainen vaihe. Ja ajatelkaapa, vasta kerran olen käynyt joogassa, ehheh. Joka tapauksessa jännittävää tämä, kun ei ikinä tiedä, mitä sitä seuraavaksi innostuu miettimään ja käsittelemään kirjoittamalla.

Ajattelen juurikin näin, että mitä vähemmän sitä takertuu, tuomitsee, pätee tai odottaa, sitä vaivattomampaa elämä on. Ei se tarkoita sitä, että sitä olisi jotenkin välinpitämätön kaikkea kohtaan tai että arki olisi jotenkin laimeaa ja innotonta. Uskon, että ihminen ikään kuin säästää itseään silloin, kun ei ota kaikkea henkilökohtaisesti, yritä hillitä, hallita ja kontrolloida ja työntää nenäänsä joka asiaan. Ei ole oikeaa eikä väärää, sillä mielikuvamme ovat erilaisia, asiat eivät ehkä yleisesti ole hyviä tai huonoja vaan ne vain ovat ja se, millaisiksi ne koemme, on jokaisen meidän itsemme käsissä. Uskon, että mitä enemmän pystymme irrottautumaan egostamme ja vain olemaan tässä ja nyt sitä mitä olemme, se voi auttaa meitä saavuttamaan vaikkapa mielenrauhaa ja ehkä onnellisuuttakin.

Olen ollut itsekin tilanteessa, missä egot ovat vääntäneet kilpaa kumpi voittaa, kumpi on oikeassa, kumpi hallitsee tilannetta ja kostaa ja loukkaa toista tehokkaammin. Jälkeenpäin ajatellen en vain osannut tuolloin toimia toisin, eikä kyllä tämä toinen osapuolikaan, olimme luultavasti kumpikin ihan yhtä pihalla. Kun pöly sitten laskeutui, välimme korjaantuivat asiallisiksi, mutta siihen meni pari vuotta. Silloin huomasin sen, miten kumpikin tuli toistaan vastaan. Kaikki halu voittaa tai olla oikeassa tai toista parempi oli kadonnut, tärkeäksi asiaksi oli noussut aivan muut, rutkasti myötätuntoisemmat arvot. Vaikka tätä tapahtumasarjaa mietinkin, ajattelen, että on turha katua tai syyllistyä. Ymmärrän myös sen, että kun ihminen kamppailee hankalassa tilanteessa, hän ei osaa ilmaista itseään mitenkään järkevästi, vaan silloin toimitaan pelon kautta. Myötätunnon sijaan nousevat piikit pystyyn ja hyökkäysasema miehitetään.

Tuo itseni näkeminen tilanteessa tällä lailla jälkikäteen ja tilanne itsessään ovat olleet kuitenkin elämäni suurimpia opetuksia. Enpä olisi tuolloin uskonut olevani näin pakahduttavan kiitollinen kaikesta, mitä tapahtui. Aikamoista!

Joka tapauksessa sitä halusin sanoa, että aika turhaa on arvostella toisia, tilanteita tai pyrkiä olemaan oikeassa tai mitä tahansa. Uskon, että leppoisampaa on olla tarkkailija, joka lungisti snorklailee elämän virrassa.

Kepeää keskiviikkoa!

No näinpä! (Kuva: Pinterest)
No tähän pyritään! (Kuva: Pinterest)

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *