Hyvä elämä

Päätös vai yritys?

Nytpä olen miettinyt sitä, mikä ero on sillä, että yrittää tehdä jotain ja että päättää tehdä jotain. Aika iso ero.

Olen pitkin syksyä oivaltanut erilaisia asioita, puhun nyt näistä, joita täällä blogissanikin puin ja samalla myös toisista blogeista ja elämäntaitokirjoista lueskelen. Oivalluksena pidän itse sitä, että asia, jonka tavallaan olen ymmärtänyt, jota ehkä jollain tasolla noudatan tai johon pyrin, yhtäkkiä vain kirkastuu. Pim! Aivan yllättäen jotenkin vain syvästi tiedän asian todellisen merkityksen minulle itselleni.

No voihan oivallus sentään kävi jälleen tällä viikolla. Olen ihmetellyt, miksi muutama aineellinen asia elämässäni ei muutu, vaikka teen kovasti töitä niiden eteen. Moni suuri unelmani on kuitenkin käynyt toteen, miksi eivät sitten nämä pari mitättömämpää keissiä. Yhtäkkiä sitten vain sen hoksasin: epäkohdat eivät muutu siksi, koska ajatukseni ja ennen kaikkea tunteeni niistä eivät muutu. Olen kyllä yrittänyt suhtautua niihin toiveikkaasti, mutta pelkkä yrittäminen ei riitä, tulee toimia toisin kuin aikaisemmin. Enhän kirjaprojektin alussakaan miettinyt, että yritänpä saada tälle kustannussopimuksen. Olin ajatuksissani päättänyt, että saan sopimuksen, oli mikä oli. Ja kun mietin, miten kyseisiä elämässäni hieman vinossa olevia asioita yksin pohdin tai muiden kanssa keskustellen käsittelen: melkolailla negatiivisesti, murehtimalla sekä voivottelemalla. Eiiiii! Ja niinhän se menee, erityisesti krooninen murehtiminen on kuin rukoilisi jotain asiaa tapahtuvaksi, mitä ei missään nimessä toivo tapahtuvaksi.

Eli pieni ajatusten tuuletus on siis itselläni paikallaan. Nyt onkin otettava uusi positiivinen asenne myös näitä arjen pieniä epäkohtia kohtaan. Jos niistä puhun tai niitä ajattelen, teen sen ilon ja hyvän fiiliksen kautta. Olen päättänyt, että ratkaisu löytyy. Lakkaan myös varastoimasta niihin liittyviä huolia ajatuksiini, sillä sellainen ei hyödytä minua eikä ketään muutakaan. Niin montaa asiaa sitä ihminen tekee vain pelkästä tottumuksesta, melkoista! Kuitenkaan samoja kaavoja toistamalla ei saa mitään muuta aikaan kuin sitä samaa vanhaa. Jännä, miten mieli voi olla kuin automaattiohjauksella! Mutta havahtumisen hetkellä onneksi huomaa, että sitähän voi toimia toisinkin. Turhat tottumukset voi heivata pois ja sitten sitä on ihan auki kaikelle uudelle. Deepak Choprakin on sanonut, että Tottumus on pelkkä hyödyllinen oikotie, automaattisesti aivoihin piirtynyt väylä. 

Tää lähtis nyt ohjaamaan Bodypumpia. Tällä viikolla onkin jo kaksi tuntia liikuntaa takana, tosin on myös tuntikausia istumista ja makaamistakin.

Iloista torstaita!

No niin! Nyt stoppi turhille huolille. Antaa elämän virrata ilon kautta! (Kuva: Pinterest)
No niin! Nyt stoppi turhille huolille. Antaa elämän virrata ilon kautta! (Kuva: Pinterest)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6 thoughts on “Päätös vai yritys?

  1. Hyvä kirjoitus! Jonkin aikaa sitten luin suurinpiirtein samasta asiasta enkuksi täältä ja aloin tosissaan miettiä: http://www.theminimalists.com/try/
    ”Minä yritän” on kyllä yksi sellainen ilmaus jonka taidan eliminoida kokonaan käytöstä, ihan turha. Vähän samoin kuin ”minun pitäisi”, jonka olen jo heivannut aikaa sitten. Kiitos tästä muistutuksesta!

    1. Juu, ihan samoilla linjoilla ollaan! Minäkin vältän parhaani mukaan tuota pitäisi-sanan käyttöä. Joskus se vielä lipsahtaa, mutta aina vain harvemmin :)
      Kiitos kommentista ja linkkivinkistä, käyn tutustumassa.
      Ihanaa viikonloppua!

  2. Moi Jenny!
    Kiitos tästä. Herätit juuri ajatuksia. En ole tajunnutkaan (vaikka olen toki periaatteessa tiennyt), että tuo ”krooninen murehtiminen” ja jatkuva valittaminen asioista nostaa ne niin tapetille, että toteuttavat itsensä ihan varmasti.
    Päätös vai yritys – siinä toinen asia, mikä mulle kolahti. Niin totta.
    Kiitos ja kumarrus!

    1. Kiitos paljon Helena!
      Tässä harjoitellaan itsekin näitä asioita :) Se on jo hyvä, että huomaa toistavansa jotain vanhoja ei niin hyviä malleja, silloin voi vaihtaa suuntaa.

      Kivaa viikonloppua :)

  3. Hieno oivallus :) Samansuuntaisia minäkin olen ajatellut viime aikoina.
    Parin viikon päästä olen menossa työhaastatteluun, johon en osaa suhtautua kovin toiveikkaasti. Huono alkuasetelma, mutta onneksi on vielä aikaa kääntää ajatukset eri raiteille. Sillä miksen voisi saada sitä? Olenhan saanut aiemmatkin työpaikkani (vaikkakaan en läheskään kaikkia hakemiani).

    Oivaltavaa ja valoisaa viikonloppua!

    1. Kiitos kommentista, Tuula. Nyt vain irti epäuskosta ja uusin freesein aatoksin kohti työhaastattelua. Pidän sulle peukkuja :) Valoisaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *