Kiitollinen voi olla vaikka siitä…

..ettei aamulla astunut koirankakkaan!

No niin, nyt se on syksy virallisesti käynnistynyt ja melkoista haipakkaa on jo ollut. Otin jo aiemmin syyskuun ensimmäiselle viikolle omien tuntieni ohelle liudan ryhmäliikuntasijaistuksia, kun en tiennyt kirjoitushommista, onko niitä vai eikö ole. Olin onnekas, kumpaakin on ollut viime viikkoina vallan mukavasti ja jokaisesta työkeikasta, oli se sitten jumppaa tai kirjoittamista, olen kiitollinen. Eilen siis alkoi syyskausi keskuksissa, joissa ohjaan, ja ensimmäisen päivän saldoksi kertyi viisi ohjausta!! Uuh, melko paljon näin kesälomien jälkeen. Olin valmistautunut tiukkaan maanantaiseen sisäpyöräily-taukojumppa-bodypump-niskaselkä-sisäpyöräily-päivään menemällä aikaisin nukkumaan ja hienosti siitä selvisinkin, hymy irtosi helposti vielä viimeiselläkin tunnilla. Tänään aamulla tosin tuntui siltä, että tietyt kesän ajan uinuneet lihakset ovat ainakin saaneet treeniä! Mihinkään ei satu, mutta tuntuu siltä, että monenlaista on tehty. Mukana menossa olivat tuttuun tyyliin treenikassi ja läppärireppu, ja laskin käyttäneeni eilen kahdeksaa eri kulkuvälinettä, kyllä siinä tulee matkustettua julkisilla niin sanotusti koko rahalla! Plus, että voi sitä pyykin määrää, joka tällä ohjaustahdilla syntyy. Ei muuta kuin pesutupahommiin täksikin illaksi. Maailmankaikkeudelta on tilattu Porsche Cayenne (samppanjanvärinen) ja seuraavaksi myös koti, jonne mahtuu pyykinpesukone. Oi sitä ilon päivää, kun edellä mainitut ovat unelmien sijaan raakaa faktaa.

Tänään sitten fiilistelin matkalla töihin paljon kevyempää työpäivää ja mietin kaikkea sitä, mitä päivän agendassa on ja vähän muutakin. Siinä sitten täysin ajatuksissani olin astua pieneen, sievään rinkelinmuotoiseen koirankakkaan. Mutta ilmeisesti hyvä tuurini sen kuin jatkuu, se hyvän onnen dominoefekti, tiedättekös, sillä jalkani sivuutti läjän vain muutaman sentin päästä. Kyllä sitä voi ihminen tulla tuollaisesta onnekkaasta sattumasta iloiseksi ja nauratti ihan ääneen, kun mietin, miten sitä kaiken arjen ja juhlan, ilon ja surun keskellä voi olla kovin kiitollinen noinkin pienestä asiasta, siis siitä, ettei tullut astuttua siihen keskellä jalkakäytävää möllöttävään yllätykseen.

Päätin, että kuvaan joka päivä yhden meriaiheisen kuvan. Sarjaa voi seurata instagramissani.

Päätin jo hyvissä ajoin, että syyskuu on ilon kuukausi ja tuo oma tuntemukseni on saanut vahvistusta sieltä täältä. Tekemistä voi olla paljon, mutta loppujen lopuksi itse omin pikku kätösin minäkin kaikki ne asiat kalenteriini kirjoitan. Moni tuntuu jo väsähtäneen syksyn tekemisten alle, mikä on aika hurjaa, sillä kesälomaan on vielä pitkä matka. En itse haluaisi elää vain lomia odottaen, koska silloin elämä valuu hukkaan. Jos seuraava loma on se, mikä auttaa jaksamaan, on jotain arjessa pahan kerran pielessä. Silloin on hyvä pysähtyä ja vaikka listata arjen plussat ja miinukset. Ja jos on uupua sen koko setin alle, jostain on päästettävä irti. Jos homma ei toimi, aina voi tehdä muutoksia. Kukaan muu ei pysty elämäämme muuttamaan kuin me itse. Ja vain me itse tiedämme myös omat voimavaramme ja niidenkin mukaan rakennamme aikataulumme.

Omastakaan työtilanteesta ei ole varmuutta, hommia on painettava silloin kun niitä on ja sitten kun niitä ei ole, tilanne on hyväksyttävä ja opittava nauttimaan luppoajasta. Mediarintamalla kuuluu huonoja yhä edelleen, Sanoma ilmoitti muutama päivä sitten yt-neuvotteluista, mikä tietää taas lisää freelancerkirjoittajia samoille apajille, joissa itsekin kalastelen. Mutta nyt on näin ja sitten on taas jotain muuta. Eikä tässä auta lannistua, vaan parempi on pysytellä kiitollisuuden ja ilon virrassa ja tehdä parhaansa. Ja vaikka olisi kuinka tiukka päivä edessä, kuka kieltää olemasta iloinen? Kun asiat tekee ilon kautta ja sydämellään, se toimii parhaiten.

Ei uskoisi, mutta kaiken tämän alkusyksyn pyörityksen keskellä minun on ollut helppo keskittyä hetkeen. Uskon, että se onkin yksi kantavista asioista, joka antaa voimaa tämän monisyisen paletin pyörittämiseen. Ja kuten eilen eräälle uudelle ystävälleni totesinkin, en vaihtaisi tätä hetkeä tai tätä elämänjaksoani pois, koska kaikki on, kuten kuuluu ollakin. Ja kaiken sen arjen hektisyyden keskellä saa voimaa, kun vaikka pysähtyy haistelemaan kukkia!

Aina on mahdollista myös hiljentää omien valintojen äärellä. Miettiä sitä, tuovatko ne itselle tai muille ihmisille iloa ja onnellisuutta vai tuovatko ne stressiä ja hermojen kiristystä? Moni asia on pienestä kiinni. Joskus on hyvä toimia toisin kuin tähän asti on toiminut. Joskus on hyvä tukeutua vanhoihin tapoihin, joskus valita täysin uusia. On hyvä miettiä, mitä itse haluaa tehdä. On hyvä miettiä sitäkin, tekeekö joitain asioita elämässä pakosta ja mitä ne ovat. Arki saa olla ihanaa, mukavaa, sujuvaa ja sopivan kevyttä ja raikasta. Toki se on myös aallokkoa, murheita ja joskus epätoivoakin. Mutta itse valitsemme, kumman mainitun puolelle enemmän kallistumme. Kaiken haipakankin keskellä voi vain todeta, että vau, mikä päivä! Ja ottaa seuraavan sitten iisimmin. Arki ei saisi olla raahautumista aamusta iltaan, vaan nauttimista, kokemista, tuntemista, olemista ja tekemistä.

Iloista tiistaita sinulle!

Tammisaari viime viikolla.