Kontrollista

Näin se ihminen kasvaa. Viime viikkojen aikana olen urakalla alkanut kohdata itselleni haastavia asioita. Omien pelkojen ja itselle epämiellyttävien asioiden kohtaamisella on ollut puhdistava vaikutus. Kun päästää irti asioista, joita on ennen kieltänyt,  piilotellut, hävennyt ja joiden vuoksi itsensä on jopa tuntenut muita huonommaksi, on yhtäkkiä helppo hengittää. Yhtäkkiä on ihan sama, mitä muut ajattelevat. Ja vasta jälkeenpäin senkin oivaltaa, miten turhaa kaikki on ollut. Ego on se, joka pelkää paljastaa itsensä muiden edessä, haluaa piilottaa varjonsa ja pelkää näyttää, millainen pohjimmiltaan on. Tekovahvuus kuitenkin syö ihmisen sielua eikä johda minnekään. Kun alkaa ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, hyväksyy sekä menneen, tulevan että tämän hetken, hyväksyy itsensä ja muut ihmiset, omat tekonsa ja toisten teot, elämä on aika buenosti.

Aamulla katselin ikkunasta ulos, kun voimakas tuuli riepotteli puita ja lennätti lehtiä ja muuta roskaa pitkin pihamaata. Siinäpä mieleeni nousi se, että samanlailla kun emme voi kontrolloida tuota tuulta tai luontoa, emme voi kontrolloida myöskään muita ihmisiä. Oma varjoni ihmissuhteissa ja elämässä yleensä onkin ollut tuo kontrollointi. Olen halunnut pitää langat käsissäni välillä antamatta toisille edes mahdollisuutta vaikuttaa. Yhtä vähän kuin voimme kontrolloida tuulen voimakkuutta, voimme kontrolloida toisia ihmisiä. Ja miten voisinkaan päsmäröidä kenenkään toisen elämässä, kun enhän sellaista kaipaa omaankaan elämääni.

Kun oppii antamaan erityisesti niiden läheisten ihmisten tehdä ratkaisujaan, huolimatta siitä, että vaikka he tekisivät eri lailla kuin me itse toimisimme, alkaa vapautua. Toisen ihmisen teoista ei ole ikinä varmuutta. Kyllähän meistä jokainen ailahtelee tai muuttaa mieltänsä. Ratkaisuna kestää tällaista epävarmuutta onkin kunnioittaa muiden ratkaisuja.

Ikinä kun ei tule olemaan sellaista päivää, jolloin kaikki muut olisivat kontrollissamme. Sitä pääsee helpommalla, kun vain on kiitollinen ihmisten läsnäolosta, niin hyvässä kuin pahassa ja antaa erityisesti niiden toisessa olevien, itseä ärsyttävien piirteiden vain olla. Mitä enemmän ihmisten käyttäytymiseen, sanomisiin tai olemisiin takertuu, sitä vähemmän asiat menevät niin kuin itse toivoisi. Mitä vähemmän hallitsemme ja mitä enemmän päästämme irti, sitä onnellisempia olemme.

Olen paljon pohtinut sitä, mistä tuo oma kontrollinhaluni oikein on kummunnut. Ehkä ajoilta, kun arki oli epävarmaa ja yksi perustunteistani oli turvattomuus. Uskon, että kontrollinhalu kumpuaa siitä, että haluaa tietää, mitä tapahtuu, vaikka se oikeasti on mahdotonta. Se lienee myös sitä, että luulee sillä tapaa säilyttävänsä turvallisuuden tunteen elämässä, vaikka oikeasti turvallisuus kumpuaa siitä, että vain luottaa, että kaikki tapahtuu, kuten itsensä parhaaksi on.

Luottavaisin mielin siis kohti upeaa, ihmeiden täyttämää viikkoa. Ensi viikolla tärkeää on pysyä kiitollisuuden ja hyvien asioiden virrassa, saattepa vielä nähdä!

True dat! (Kuva: Pinterest)