Kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti

Minulta usein kysytään, mistä ihmeestä sitä saisi liikuntamotivaatiota. Siihenkään ei ole poppakonsteja, vaan kyse on aika tylsästäkin asiasta: kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti. Toki uudet treenivaatteet ja vaikka juoksukisaan ilmoittautuminen voivat hetkellisesti lisätä intoa liikkua, mutta se perusmotivaatio syntyy siitä, että arki on kunnossa ja ihminen voi hyvin kokonaisvaltaisesti. Kun syömiset sekä unet ja palautuminen ovat balanssissa eikä stressiä ole liikaa ja elämäntilanne on tasainen, ei liikuntamotivaatiota tarvitse houkutella. Silloin liikunnan aloittamisen jälkeen siitä tulee ajan kanssa sama asia kuin vaikka hampaiden pesusta, rutiini, joka kestää, oli ulkona sateista tai pakkasta, pimeää tai aurinkoista, oli mikä viikonpäivä tahansa. Jos taas elämä on ihan vinksallaan, ei sitä liikuntamotivaatiota voi edes paras personal trainer tai kallein urheilukello antaa. Kaikki lähtee itsestä, myös liikuntamotivaatio.

Tiedän tämän kokemuksesta. Kun kuopukseni syntymän jälkeen jojottelin pitkään enkä saanut nukkua moneen vuoteen, menivät paitsi syömiset, myös liikkumiset ihan plörinäksi. Vaikka olen yhdeltä ammatiltani liikunnanohjaaja ja FAF personal trainer. Ensin ohjasin ryhmäliikuntaa niin paljon ja kovaa, että ajauduin ylikuntoon ja liikuntatauon jälkeen sieltä sohvalta vasta vaikea oli päästäkin ylös. Vasta, kun elämäntilanteeni kaikin puolin oli tasainen, oli elämänmuutoksen tekeminen, säännöllisen liikunnan saaminen arkeen ja painonpudottaminen helppoa ja niin on muuten ollut myös painonpitäminen siinä normaalissa aikuisikäni sporttisessa painossa.

Treeni tehty, hikinaama tässä hei. Ihan paras fiilis!

Onko sinun lounasruokasi riittävä?

Eri työpaikoilla olen nähnyt usein, miten erityisesti naiset tuppaavat syömään liian pieniä annoksia. Ja usein kyse on vielä naisista, jotka pudottavat painoa. Jos aamupalaksi on juonut suurin piirtein vain kahvia ja vitamiiniporejuoman ja lounaaksi vetää kaupan valmispinaattikeiton ilman mitään lisukkeita, on aika varmaa, että viimeistään kun töiden jälkeen pääsee kotiin, illan viettää tyhjentäessä jääkaappia ja syö myös kaikki herkut, mitkä käsiinsä saa.

Usein noissa mieliteoissa on kyse siitä, että on vain niin kova nälkä, että sitä syö mitä tahansa, mitä eteen sattuu, koska ei vain ole syönyt tarpeeksi päivän aikana. Ja sitten kun nälkä on mennyt överiksi, tulee syötyä ihan liikaa ja ehkä ruoka-aineita, jotka nostavat verensokeritasoja nopeasti, mutta eivät esimerkiksi sisällä riittävästi proteiineja, mikä taas monia auttaa kylläisyyden tunteen ylläpitämisessä. Ja sitten moni kuvittelee, että itsekuri on vain huono, vaikka sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Pidä ruokapäiväkirjaa tai kuvaa ruokasi

Huomasin oman elämäntapamuutoksen aikana sen, että itselleni sopii se, että syön aamulla ja lounaalla isommat annokset, jolloin iltaa kohden en enää tarvitse ruokaa mitään isoja määriä. Yhä syön neljä kertaa päivässä ruokailujen painottuessa kuitenkin aamupäivään. Jos töistä tulee nälkäisenä kotiin, ei myöskään huvita lähteä liikkumaan, jos on pyörtymispisteessä ja vatsa kurnii kurnimistaan. Riippumatta siitä, mihin aikaan töiden jälkeen menen urheilemaan, syön aina välipalan ennen treeniä, vaikka banaanin ja pähkinöitä tai kauraleivän juustolla. Silloin jaksan liikkua, mutta en ole myöskään liian täynnä ja treeni sujuu.

Jos ei ole ihan varma, miten syö, kannattaa pitää ihan perinteistä ruokapäiväkirjaa tai vaikka kuvata useana päivänä kaikki syömänsä ruoat kännykällä, niin pääsee perille siitä, että mitä syö, syökö tarpeeksi ja mitä omassa ruokavaliossa voisi korjata. Nälkäisenä ei jaksa liikkua eikä liikkua jaksa myös, jos on liian täynnä.

Virkeä ihminen jaksaa liikkua

Väsymys on tietenkin toinen, mikä syö liikuntamotivaatiota. Jos nukkuu liian vähän, ei jaksa liikkua. Itse liikuin vuosia myös aamuisin, mutta kuopukseni heräilystä johtuvat massiiviset univelat saivat minut liikkumaan noina vuosina mieluiten iltaisin. Jossain vaiheessa alkoi käydä niin, että jos liikuin myöhään illalla, en saanutkaan nukuttua ja olin virkeä silloin, kun olisi pitänyt jo nukkua. Nykyään liikunkin mieluiten heti töiden jälkeen tai ennen töitä. Aamuliikunta ei ole itselleni aina mahdollista, koska vien kuopukseni aina kouluun. Pitkään ajattelin myös, että enhän minä ole enää aamuliikkuja. Mutta kun päätin vain alkaa liikkua aamuisin ja myös sain unta tarpeeksi yön aikana, aamutreenit alkoivat sujua. Eli omia uskomuksia itsestä liikkujana kannattaa myös tarkastella.

Menen arkisin nukkumaan useimmiten jo puoli kymmeneltä, koska nuo nukkumattomat ja unettomat vuodet saivat minut ymmärtämään unen, palautumisen, virkeyden ja energisyyden arvon ja tärkeyden ihan eri tavalla. Minulle sopii unirytmi, jossa menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Se on auttanut myös liikuntamotivaatiossa. On ihan eri asia herätä virkeänä kuin herätä väkisin väsyneenä jolloin olo voi olla sellainen, ettei ole ihan varma, onko yöllä nukkunut ollenkaan. Kun on virkeä, ei itseään tarvitse pakottaa liikkumaan, vaan haluaa liikkua, koska siitä tulee vielä parempi olo.

Stressi vaikuttaa

Uskon, että myös stressitasot vaikuttavat. Aika ajoin stressiä kertyy töissä liikaa, ja sitä ovat elämässäni aiheuttaneet myös lukuisat muut asiat menneisyydessäni. Kun elämäntilanne on ollut sellainen, että olen elänyt stressin äärirajoilla ja pelkästään normaali arki on ollut selviytymistä, on aika selvä, että liikuntamotivaatio voi myös olla kadoksissa. Ja sitä paitsi silloin, kun on muutenkin stressaantunut, voi kova liikunta lisätä stressiä entisestään, eikä silloin tee mieli edes mennä treenaamaan, koska siitä ei tulekaan hyvä olo, vaan ehkä jopa ahdistuneempi olo kuin aiemmin. Siksi liikuntakertoja ja -lajeja on hyvä säätää aina elämäntilanteenkin mukaan. Muutenkin suuri osa meistä liikkuu liian kovilla tehoilla ja peruskestävyyttä parantava kevyt treeni, jota pitäisi olla viikon liikunnoissa useammilla heittämällä reippaasti yli puolet, jää vähiin, jos sitä tulee ollenkaan. Näistäkin asioista puhumme myös Tuukka Pursiaisen ja Marjaana Lehtisen kanssa Minä onnistun -valmennuksessa, joka alkaa 17.9. ja johon voit tutustua nettisivuillamme.

Meidän Minä onnistun -tiimi. Kuva: Aki Havukainen.

Pysähdy ja tutustu arkeesi

Jos liikuntamotivaatio siis on kortilla eikä treeniä tahdo millään saada sujumaan ja osaksi arkea, kannattaakin tarkastella sitä miten syö, miten nukkuu, miten palautuu arjen pyörityksestä ja minkä verran nykyinen elämäntilanne aiheuttaa stressiä. Kun noista asioista tulee ensin tietoiseksi, on niille mahdollista tehdä jotain. Totta kai kaikkeen emme voi vaikuttaa eikä esimerkiksi 8-10 kertaa yössä heräilevälle taaperolle välttämättä voi mitään, mutta sekin jo auttaa, että ymmärtää, ettei itsessä ole mitään vikaa, vaan se, ettei saa aikaiseksi säännöllistä treeniä muun elämän oheen, ole oma vika, vaan johtuu jostain asiasta elämäntilanteessa, kuten tolkuttomasta väsymyksestä.

Ennen kaikkea ei kannata stressata lisää, jos jokin treeni jää välistä. Itsellekin käy välillä niin, että siirrän jonkun suunnittelemani ja edellisviikon sunnuntaina kalenteriin kirjoittamani treenin toiseen päivään tai joskus se jää kokonaan. Arjessa sattuu ja tapahtuu ja tärkeintä onkin pyrkiä näkemään se, mikä sillä hetkellä on parasta, mitä itselle voi tehdä ja mitä sillä hetkellä oma mieli ja keho tarvitsevat.

Mahtavaa sunnuntaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue myös:

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni