Kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti
Minulta usein kysytään, mistä ihmeestä sitä saisi liikuntamotivaatiota. Siihenkään ei ole poppakonsteja, vaan kyse on aika tylsästäkin asiasta: kun arki on tasapainoista, liikuntamotivaatio syntyy automaattisesti. Toki uudet treenivaatteet ja vaikka juoksukisaan ilmoittautuminen voivat hetkellisesti lisätä intoa liikkua, mutta se perusmotivaatio syntyy siitä, että arki on kunnossa ja ihminen voi hyvin kokonaisvaltaisesti. Kun syömiset sekä unet ja palautuminen ovat balanssissa eikä stressiä ole liikaa ja elämäntilanne on tasainen, ei liikuntamotivaatiota tarvitse houkutella. Silloin liikunnan aloittamisen jälkeen siitä tulee ajan kanssa sama asia kuin vaikka hampaiden pesusta, rutiini, joka kestää, oli ulkona sateista tai pakkasta, pimeää tai aurinkoista, oli mikä viikonpäivä tahansa. Jos taas elämä on ihan vinksallaan, ei sitä liikuntamotivaatiota voi edes paras personal trainer tai kallein urheilukello antaa. Kaikki lähtee itsestä, myös liikuntamotivaatio.
Tiedän tämän kokemuksesta. Kun kuopukseni syntymän jälkeen jojottelin pitkään enkä saanut nukkua moneen vuoteen, menivät paitsi syömiset, myös liikkumiset ihan plörinäksi. Vaikka olen yhdeltä ammatiltani liikunnanohjaaja ja FAF personal trainer. Ensin ohjasin ryhmäliikuntaa niin paljon ja kovaa, että ajauduin ylikuntoon ja liikuntatauon jälkeen sieltä sohvalta vasta vaikea oli päästäkin ylös. Vasta, kun elämäntilanteeni kaikin puolin oli tasainen, oli elämänmuutoksen tekeminen, säännöllisen liikunnan saaminen arkeen ja painonpudottaminen helppoa ja niin on muuten ollut myös painonpitäminen siinä normaalissa aikuisikäni sporttisessa painossa.
Treeni tehty, hikinaama tässä hei. Ihan paras fiilis!
Onko sinun lounasruokasi riittävä?
Eri työpaikoilla olen nähnyt usein, miten erityisesti naiset tuppaavat syömään liian pieniä annoksia. Ja usein kyse on vielä naisista, jotka pudottavat painoa. Jos aamupalaksi on juonut suurin piirtein vain kahvia ja vitamiiniporejuoman ja lounaaksi vetää kaupan valmispinaattikeiton ilman mitään lisukkeita, on aika varmaa, että viimeistään kun töiden jälkeen pääsee kotiin, illan viettää tyhjentäessä jääkaappia ja syö myös kaikki herkut, mitkä käsiinsä saa.
Usein noissa mieliteoissa on kyse siitä, että on vain niin kova nälkä, että sitä syö mitä tahansa, mitä eteen sattuu, koska ei vain ole syönyt tarpeeksi päivän aikana. Ja sitten kun nälkä on mennyt överiksi, tulee syötyä ihan liikaa ja ehkä ruoka-aineita, jotka nostavat verensokeritasoja nopeasti, mutta eivät esimerkiksi sisällä riittävästi proteiineja, mikä taas monia auttaa kylläisyyden tunteen ylläpitämisessä. Ja sitten moni kuvittelee, että itsekuri on vain huono, vaikka sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Pidä ruokapäiväkirjaa tai kuvaa ruokasi
Huomasin oman elämäntapamuutoksen aikana sen, että itselleni sopii se, että syön aamulla ja lounaalla isommat annokset, jolloin iltaa kohden en enää tarvitse ruokaa mitään isoja määriä. Yhä syön neljä kertaa päivässä ruokailujen painottuessa kuitenkin aamupäivään. Jos töistä tulee nälkäisenä kotiin, ei myöskään huvita lähteä liikkumaan, jos on pyörtymispisteessä ja vatsa kurnii kurnimistaan. Riippumatta siitä, mihin aikaan töiden jälkeen menen urheilemaan, syön aina välipalan ennen treeniä, vaikka banaanin ja pähkinöitä tai kauraleivän juustolla. Silloin jaksan liikkua, mutta en ole myöskään liian täynnä ja treeni sujuu.
Jos ei ole ihan varma, miten syö, kannattaa pitää ihan perinteistä ruokapäiväkirjaa tai vaikka kuvata useana päivänä kaikki syömänsä ruoat kännykällä, niin pääsee perille siitä, että mitä syö, syökö tarpeeksi ja mitä omassa ruokavaliossa voisi korjata. Nälkäisenä ei jaksa liikkua eikä liikkua jaksa myös, jos on liian täynnä.
Virkeä ihminen jaksaa liikkua
Väsymys on tietenkin toinen, mikä syö liikuntamotivaatiota. Jos nukkuu liian vähän, ei jaksa liikkua. Itse liikuin vuosia myös aamuisin, mutta kuopukseni heräilystä johtuvat massiiviset univelat saivat minut liikkumaan noina vuosina mieluiten iltaisin. Jossain vaiheessa alkoi käydä niin, että jos liikuin myöhään illalla, en saanutkaan nukuttua ja olin virkeä silloin, kun olisi pitänyt jo nukkua. Nykyään liikunkin mieluiten heti töiden jälkeen tai ennen töitä. Aamuliikunta ei ole itselleni aina mahdollista, koska vien kuopukseni aina kouluun. Pitkään ajattelin myös, että enhän minä ole enää aamuliikkuja. Mutta kun päätin vain alkaa liikkua aamuisin ja myös sain unta tarpeeksi yön aikana, aamutreenit alkoivat sujua. Eli omia uskomuksia itsestä liikkujana kannattaa myös tarkastella.
Menen arkisin nukkumaan useimmiten jo puoli kymmeneltä, koska nuo nukkumattomat ja unettomat vuodet saivat minut ymmärtämään unen, palautumisen, virkeyden ja energisyyden arvon ja tärkeyden ihan eri tavalla. Minulle sopii unirytmi, jossa menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Se on auttanut myös liikuntamotivaatiossa. On ihan eri asia herätä virkeänä kuin herätä väkisin väsyneenä jolloin olo voi olla sellainen, ettei ole ihan varma, onko yöllä nukkunut ollenkaan. Kun on virkeä, ei itseään tarvitse pakottaa liikkumaan, vaan haluaa liikkua, koska siitä tulee vielä parempi olo.
Stressi vaikuttaa
Uskon, että myös stressitasot vaikuttavat. Aika ajoin stressiä kertyy töissä liikaa, ja sitä ovat elämässäni aiheuttaneet myös lukuisat muut asiat menneisyydessäni. Kun elämäntilanne on ollut sellainen, että olen elänyt stressin äärirajoilla ja pelkästään normaali arki on ollut selviytymistä, on aika selvä, että liikuntamotivaatio voi myös olla kadoksissa. Ja sitä paitsi silloin, kun on muutenkin stressaantunut, voi kova liikunta lisätä stressiä entisestään, eikä silloin tee mieli edes mennä treenaamaan, koska siitä ei tulekaan hyvä olo, vaan ehkä jopa ahdistuneempi olo kuin aiemmin. Siksi liikuntakertoja ja -lajeja on hyvä säätää aina elämäntilanteenkin mukaan. Muutenkin suuri osa meistä liikkuu liian kovilla tehoilla ja peruskestävyyttä parantava kevyt treeni, jota pitäisi olla viikon liikunnoissa useammilla heittämällä reippaasti yli puolet, jää vähiin, jos sitä tulee ollenkaan. Näistäkin asioista puhumme myös Tuukka Pursiaisen ja Marjaana Lehtisen kanssa Minä onnistun -valmennuksessa, joka alkaa 17.9. ja johon voit tutustua nettisivuillamme.
Meidän Minä onnistun -tiimi. Kuva: Aki Havukainen.
Pysähdy ja tutustu arkeesi
Jos liikuntamotivaatio siis on kortilla eikä treeniä tahdo millään saada sujumaan ja osaksi arkea, kannattaakin tarkastella sitä miten syö, miten nukkuu, miten palautuu arjen pyörityksestä ja minkä verran nykyinen elämäntilanne aiheuttaa stressiä. Kun noista asioista tulee ensin tietoiseksi, on niille mahdollista tehdä jotain. Totta kai kaikkeen emme voi vaikuttaa eikä esimerkiksi 8-10 kertaa yössä heräilevälle taaperolle välttämättä voi mitään, mutta sekin jo auttaa, että ymmärtää, ettei itsessä ole mitään vikaa, vaan se, ettei saa aikaiseksi säännöllistä treeniä muun elämän oheen, ole oma vika, vaan johtuu jostain asiasta elämäntilanteessa, kuten tolkuttomasta väsymyksestä.
Ennen kaikkea ei kannata stressata lisää, jos jokin treeni jää välistä. Itsellekin käy välillä niin, että siirrän jonkun suunnittelemani ja edellisviikon sunnuntaina kalenteriin kirjoittamani treenin toiseen päivään tai joskus se jää kokonaan. Arjessa sattuu ja tapahtuu ja tärkeintä onkin pyrkiä näkemään se, mikä sillä hetkellä on parasta, mitä itselle voi tehdä ja mitä sillä hetkellä oma mieli ja keho tarvitsevat.
Mahtavaa sunnuntaita!
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
Lue myös:
Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon
Niina Paalanen
Todella hyvä kirjoitus taas ja laittoi jälleen miettimään omia asioita ja tämänhetkistä elämäntilannetta ja mistä voisi tosiaan se motivaation puute johtua ja miten siihen saisi muutosta. Eipä se ole tosiaan olekkaan niin yksinkertainen asia ja niin kuin kirjoitit että siihen vaikuttaa monet asiat.
Kiitos taas ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ❤️
Emma / Harkittuja herkkuja
Heipä hei, pitkästä aikaa 🙂 Olit multa hukassa hetken aikaa tän uuden osoitteen vuoksi, mutta nyt löysin sut.
Jälleen kerran loistava kirjoitus. Just noi arjen peruspalikat on ne, mitkä pitää olla kunnossa, jotta jaksaa olla motivoitunut. Uskon, että motivaatio on olemassa suurimmalla osalla, mutta se on usein haudattuna jossain arjen alla ja sieltä kiireen, väsyn, pyykkivuoren ja ruokarumban pyörittämisen alta sitä voi olla tosi vaikea kaivaa esiin. Lisäksi vielä nostaisin esille aiheen, joka ainakin mun kohdalla on ollut aikamoinen mörkö selätettäväksi. Kun/jos ei koskaan ole ollut liikunnassa hyvä ja semmoinen liikunnallinen itsetunto on jäänyt kehittymättä, niin kynnys lähteä liikkeelle on tosi korkea. Sen pelon sitten vaan naamioi ”hyvien” tekosyiden taakse, mutta todellisuudessa kyse on tosiaan pelosta; siitä, ”etten kuitenkaan taaskaan pärjää tai osaa, ei siitä mitää tule” jne. Kirjoitin just aiheesta oman blogin puolella (tai aloitin aiheen käsittelyn, pitää varmaan pyöritellä sitä vielä lisääkin jossain vaiheessa). Itse sain nyt usean vuoden (!!!) hauduttelun jälkeen aloitettua uinnin tekniikkakurssin ja olen ihan sairaan innoissani, ylpeä itsestäni ja niin täynnä motivaatiota, etten ole koskaan ollut! Käy lukaisemassa, jos ehdit 🙂
Ihanaa alkavaa viikkoa sulle Jenny <3 Nyt kun arkeen on taas päästy takaisin, niin toivottavasti "nähdään" täällä blogipuolella taas useammin!
Mari
Hei!
Tässä oli paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet liikuntamotivaatiooni ja jotka allekirjoitan täysin. Nykyään minulla on kova halu liikkua, mutta tietyt sairaudet tekevät liikkumisen aika haastavaksi. Suunnitelmia silti on ja jotain pientä pystyn tekemäänkin. Hiljaa hyvä tulee, vaikka vartti päivässä. 😊
PS. Mä luulen, että jotkut onnekkaat ihmiset syntyvät liikkujina ja liikkuvat koko elämänsä ajan ilman, että ajattelevat koko asiaa. Meidän muiden on etsittävä sitä liikuntamotivaatiota aina aika ajoin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mari! Se on tosi hienoa, että olet löytänyt sulle sopivia liikuntamuotoja, se on tärkeintä. Ja just toi asenne, että vaikka vartti päivässä, pidä se!
Kyllä joillekin varmaan voi tulla liikuntamotivaatio myös äidinmaidossa tai lapsuudenperheessä, jälkimmäinen pätee itseeni hyvinkin. Mutta vaikka olen liikkunut aina, oli just kuopuksen jälkeen liikunta aikamoista taistelua melkeinpä monta vuotta. Mutta siihen johti moni asia, ja suurimpana varmaan se, että en saanut nukkua.
Nykyään liikunta tuntuu helpolta, enkä ole viimeisimpään pariin vuoteen kärsinyt liikuntamotivaation puutteesta. Ja sitten kun tulee näitä loukkaantumisia, ne muistuttavat vielä enemmän siitä, että liikunta tosiaankaan ei ole itsestäänselvyys kaikille.
Ihanaa päivää ja kivoja treenejä!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos, Emma, että tulit kommentoimaan ja mahtava, että löysit perille :)
Sanot kyllä niin hyvin siitä, että toisilla se motivaatio on saattanut hautautua jonnekin arjen alle. Ja jos tilannetta ei pysähdy tietoisesti huomioimaan, voi olla, että se motivaatio on siellä ja pysyy.
Toi oli myös hyvä pointti, että jos kokee, että ei ole riittävän hyvä liikunnassa, voi sen aloittaminen olla vaikeaa. Ja toki, jos on vaikka ylipainoa tai ei ole koskaan käynyt salilla, vaatii se varmasti erilailla rohkeutta.
Toi sana, mitä käytät, liikunnallinen itsetunto, on kyllä tosi osuva. Itselle sellainen tuli kotoa, mutta koululiikunnasta ei ole kovin auvoisia muistoja. En kuulunut opettajan suosikkeihin, joten en saanut koskaan hyvää numeroa liikunnassa. Se, että uskaltauduin varmaan 10-15 lajin pariin, on tullut vanhemmilta.
Hyvä, että kirjoitit asiasta ja mä käyn ehdottomasti lukemassa sun postauksen! Ja tää on niin huvittavaa, sillä mä oon kanssa menossa uinnin tekniikkakurssille, mutta se alkaa vasta marraskuussa 😀 Tosi hienoa, hyvä sinä! Ja just koulusta ei ole hyviä uintimuistoja, koska en ollut mitenkään kovin hyvä uimari ja meillä aina otettiin aikaa ja se masensi vielä lisää. Mutta oon kans niin ylpeä, että oon nyt menossa opettelemaan. Siitä voi tulla katastrofi tai sitten huippujuttu.
Ihanaa loppukesää sulle ja kiva, että piipahdit kommentoimassa! Mä tuun kans useammin kommentoimaan sulle. Tulee niin usein luettua kännykällä pitkin poikin, että tuppaa se kommentoiminen vain jäädä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Niina kommentistasi! Tosi mahtavaa, jos heräsi jotain ajatuksia ja ehkä oivalluksiakin syntyy! Niin moni asia liittyy toisiinsa ja usein just onkin hyvä, jos pystyy tarkastelemaan arkea esimerkiksi kokonaisuutena. Miettii, että mikä se on, mikä estää liikkumasta, ja onko jotain, mitä asialle voi tehdä.
Mukavaa alkanutta viikkoa sulle <3