Kuusi litraa mielenrauhaa

Terveisiä viikonlopun vietosta. Tuli poimittua kuusi litraa mielenrauhaa mustikoiden muodossa, nukuttua kellon ympäri, löydettyä muutama kantarelli (niiden etsiminen on muuten jännittävintä, mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu) ja saunottua hiki hatussa. Lienee keski-ikäistä, mutta ihan parasta viikonlopun viettoa. Rakastan tasapaksua arkea. Onko muita mustikka- ja kantarellimetsiin hurahtaneita?

Ensimmäinen litra on paras!

Mustikkameditaatio toimi muuten niin hyvin, etten edes muistanut kaivaa kirjaa luettavaksi repustani. Tosin työstin kyllä neljättä, ajatelmiin ja tunteisiin pohjautuvaa erokirjaani laiturilla sen verran, että oikeassa nimettömässäni on hieno rakko kaiken sen kynällä kirjoittamisen jälkeen. Yritin kirjoittaa kaunokirjoitusta, ei oikein tahtonut onnistua.

Neljäs kirjani tuloillaan.

Siinä se on ja kotona suoraan pakkaseen talvea odottamaan.

Trampoliini lapsenvahtina

Kun kykkii mustikkapuskissa omien ajatustensa kanssa (lapsista piti huolen sukulaisten lisäksi myös trampoliini), niin sitä nousee vaikka mitä mieleen, joka arjessa hautautuu kaiken tekemisen, suorittamisen ja kiireen alle. Toki seuranani olivat lukuisat leppäkertut ja perhoset, joista yksi jopa lennähti kädelleni istumaan! Kuuden litran jälkeen sitä alkoi olla melkoinen sisäinen rauha päällä, vaikka olo ei ollut ihan parhaimmasta päästä, matkaväsymystä Sisiliasta yhä ilmassa. Niin usein tulee stressattua ja murehdittua turhasta, kun voisi vain olla tyytyväinen ja iloinen siihen, mitä on. Helposti mieli alkaa maalata uhkakuvia ja ihan itsekin sitä antautuu katastrofikelailun vietäväksi. Vaikka kaikki on ihan hyvin, tässä ja nyt, eikä muuta hetkeä meillä olekaan.

Illalla oli nättiä myös.

Vai mitäs tuumaat?

Kirjaa unelmat paperille, niin myöhemmin yllätyt

Siinä sitten tajusin senkin, että niin moni tavoite ja toive elämässäni on toteutunut, en vain aina enää edes muista, että olen niitäkin joskus toivonut. Hyvä onkin välillä kirjata unelmiansa ylös ja palata sitten niitä tutkimaan myöhemmin. Metsässä samoillessa oli helppo olla onnellinen, eivät maalliset murheet paljon painaneet. Vaikka nyt hieman lomailenkin, on minulla kuitenkin useampi työjuttu teossa. En ole kuitenkaan antanut minkäänlaiselle työstressille valtaa enkä edes osaa olla näreissäni siitä, etten pysty lomailemaan montaa viikkoa putkeen. Saanhan tehdä sitä, mitä haluan tehdä eli kirjoittaa.

Toivotan sinulle upeaa alkavaa viikkoa seuraavan, Sisäinen voima -kirjasta poimitun ajatuksen kera:

Onko järkeä tuhlata elämästä sekuntiakaan huonotuulisuuteen, stressaamiseen tai mihinkään, mitä et tarvitse tai elämääsi halua?  On niin paljon upeita, mahtavia ja ihania asioita, joihin voit arjessasi keskittyä. Ikinä sinulla ei saisi olla niin kiire, ettet ehdi huomata arjen kauneutta. Tietenkään arki ei aina ole yhtä aurinkoa, joskus duunit sakkaavat ja paikoin myös kupolia kiristää, mutta niistäkin hetkistä pääset irti nopeammin kuin myönnät rehellisesti itsellesi: kyllä, nyt minua ärsyttää suunnattomasti. Silti voit tehdä valinnan, haluatko olla huonotuulinen vai ehkäpä kuitenkin se paras versio itsestäsi. Haluatko elää ilon kautta? Se ei ole aina helppoa, mutta useimmiten se on sen arvoista. Voit hyväksyä eri tunteesi ja tunnetilasi, mutta sinun ei tarvitse antaa niiden kuohuttaa itseäsi äärilaidasta toiseen joka hetki.

Pysähtynyt aamu.

Mies putsaamassa kantarelleja. Yksi parhaista näyistä!