Hyvä elämä

Kymmenet harmaan sävyt

Kauneus on katsojan silmässä. Myös sen arkipäivän kauneuden näkeminen ja arvostaminen. Tämän hetken kauneuden kokeminen, säästä, olinpaikasta, elämäntilanteesta tai olosuhteista huolimatta.  Niiden pienten juttujen noteeraaminen, jotka ovatkin suuria.

Olisipa ollut hienoa, jos juhannus olisi helteinen tai edes aurinkoinen, mutta ainakin nyt sataa maamme pääkaupungissa ja sillä sipuli.

Sää eivätkä monet muutkaan asiat ole kontrollissamme, koskaan. Se on asia, jonka voimme hyväksyä tai voimme kapinoida sitä vastaan. Voimme myös valittaa tai siitä niin mielemme pahoittaa. Voimme ärsyyntyä, kun sade tai mikä tahansa muu hommeli sotkee suunnitelmamme. Voimme kirota säätä, ruuhkaa, kaupasta loppuneita grillihiiliä, sukulaista, joka luulee tuntevansa meidät paremmin kuin me itse. Voimme harmitella huonoa kalaonnea, liian kylmää järvivettä, sateen liiskaamia neliapiloita tai viinipullon sisään hajonnutta korkkia.

Tai sitten voimme vain kohauttaa olkiamme ja antaa olla. Todeta, että näin on nyt ja sitten taas toisin. Voimme ottaa käyttöömme suunnitelma B:n. Voimme elää tilanteen mukaan. Voimme oivaltaa ne hyvät asiat hetkessä. Voimme tehdä tutun asian uudella tapaa. Voimme nauraa, myös itsellemme. Ja sateella voimme iloita vaikka siitä, että näemme kaikki ne harmaan kymmenet sävyt. Että luonto saa vettä. Että sen jälkeen taas paistaa päivä. Että kaikki on ihan hyvin, vaikka moni asia onkin ihan syvältä.

Toisinaan taas elämässä tapahtuu asioita, jolloin askel ei kauaksi kanna. On hetkiä, jolloin luulee jäävänsä sellaisen hyökyaallon alle, ettei ole mahdollista pelastua. Matto vetäistään jalkojen alta niin, että kaatuu eikä meinaa päästä ylös. Joskus tapahtuu jotain, joka tuntuu niin pahalta, että tuntee tukehtuvansa. Joskus elämä vain yksinkertaisesti tuntuu olevan liikaa.

Sellaisillekaan tapahtumille emme aina voi mitään. Sellaiset tapahtumat on jotenkin pakko elää läpi. On elämänvaiheita, jolloin tulee jaksaa selviytyä. Silloin on hyvä ottaa kaikki mahdollinen jeesi vastaan ja myös antaa itseään autettavan. Nöyrtyä ja lakata olemasta liian ylpeä ottaakseen apua vastaan.

Mutta lopulta monet oman historian ja menneiden vuosien henkilökohtaiset kokemuksemme voimme kääntää voitoksemme, pitää niitä arjen rikastuttajana. Vaikka emme olisi halunneet, että niin tapahtuu, emme enää halua olla ilman kaikkea sitä, mitä tapahtuneen vuoksi olemme oivaltaneet.

Ja kun jossain vaiheessa tuntuu, että on valmis, voi omasta historiasta kauhomalla auttaa ja tukea muita. On hienoa oivaltaa, että kaikesta siitä scheissesta on hyötyä myös muille. Voi auttaa heitä, jotka eivät vielä näe valoa. Heitä, jotka ovat vielä polvillaan.

Kunpa itsekin olisin sillä hetkellä, kun elämä oli liikaa, ymmärtänyt, että vielä koen näin, kuten yllä kirjoitin! Että se itselle tapahtunut rankin asia voi olla joskus vielä kaiken käännekohta. Matkalippu parempaan itsetuntemukseen, oivaltavampaan ja syvempään elämään, rikkaampiin ihmissuhteisiin ja yksinkertaisesti parempaan arkeen.

Arkeen, jossa edes sade ei haittaa, koska näenhän kaikki ne kymmenet harmaan sävyt.

Rauhallista ja turvallista juhannuksen aikaa sinulle!

kuva 4

4 thoughts on “Kymmenet harmaan sävyt

  1. Se on juurikin niin… elämässä tarvitaaan kriisejä, että oppii entistä enemmän arvostamaan niitä ihania päiviä ja hetkiä, jolloin kaikki on oikeastaan ihan hyvin. ♡ Hippuli

  2. Joo. Ei kiinnosta sateet, paisteet eikä vuodenajatkaan. Enemmän sieppaa säistä valittelijat.

    Hyviä juhannushetkiä sinne! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *