Kynä ja paperia
Tänään aamulla Piksua nukuttaessani mietin, että nyt olisi jälleen hyvä hetki tehdä lista elämän hyvistä asioista. Tarvitaan vain kynä ja paperia. Piksu ei meinannut nukahtaa, mutta se ei haitannut minua ollenkaan. Tulipa vain oltua hetkessä ja heijattua vaunuja.
Auta Elina -blogista bongasin hyvän vinkin, kuinka voi toimia mieltä vaivaavien asioiden kanssa. Niistä voi tehdä huolilistan. Erityisesti minua viehätti se, että Elina kehoitti kirjoittamaan asiat mahdollisimman rumalle paperille mahdollisimman rumalla käsialalla. Näin toimin.
Bongasin eilen netistä Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun. Harkitsen vahvasti osallistumista, bestsellerin (hihih, miksi turhaan olla vaatimaton) alkuhan minulla on jo ja aikaa kirjoittaa on vielä viisi kuukautta. Jos joka päivä kirjoitan puoli tuntia, ehdin varmasti. Minulla on kevääksi pari muutakin projektia käynnissä, mutta se on vain hyvä, että tekemistä riittää. Jotenkin minulla on sellainen olo, että haen ammatillista paikkaani tässä maailmassa. Se on varmaa, että kirjoittamisesta en luovu, mutta mukaan saattaa tulla myös jotain muutakin.
Eilen eräs tuttavani pyysi neuvoa erääseen asiaan, ja kertoi, kuinka joku oli jo teilannut hänen haaveensa ennen kuin hän on edes päässyt kunnolla alkuun. Ei saa yleistää, mutta nyt on pakko sanoa, että Haloo, ihminen! Mikä sinua vaivaa? Mitä toisen pyrkiminen tavoitteisiinsa ja haaveiden toteuttaminen on sinulta pois? Miksi heti teilata, miksei mieluummin kannustaa? Aargh, miten tuollainen pikkusieluisuus saa minut hermostumaan. Eikö se jo riitä, että usein ihmistä rajoittavat omat ennakkoluulot omista kyvyistä ja turhaan jumittaminen sellaisissa asioissa, joita hän pitää itselleen mahdollisena tapahtua. Siihen ei tarvita enää kumminkaimanserkkua sanomaan, että juu, ei kuule kannata, et sä kuitenkaan onnistu, ihan turha juttu, tulet vain pettymään juuh noNihh!
Mikä vain on mahdollista. Töitä se vaatii, mutta kuka tahansa voi onnistua missä vain asiassa. Myös sinä, minä, me.
Comments are closed.