Lähestyvän merkkipäivän huumassa

Viime päivinä olen liu’utellut tähän astista elämääni silmieni edessä sillä lailla filminauhan tavoin. Olen tehnyt juuri sitä, mitä ei pitäisi. Olen tehnyt kaikkea sitä aivan tietoisesti. Jossittelun lisäksi olen viljellyt sanoja mitä jos, kunpa vain ja milloin? Olen ollut kaulaani myöten sitku-elämässä nytku-elämän sijaan. Voisinpa tähän sanoa, että olen nauttinut joka hetkestä, mutta onneksi en. Kaksi päivää riitti. Huomasin, ettei olo parane noilla keinoin, vaan tuollainen megalomaaninen mässäily alkaa vain ärsyttää enemmän.

Kyl! Juurikin näin!

Uskon, että tällä kunpa vain-fiilistelyllä on tekemistä lähestyvän syntymäpäiväni kanssa. Olen miettinyt paljon asioita, joita joskus aikanaan luulin minulla olevan tässä vaiheessa elämääni. Olen miettinyt paljon myös asioita, joita kuuluisi olla tämän ikäisenä. Jos minulla ei ollut kolmenkympin kriisiä, minulla saattaa olla 35 ikävuoden kriisi. Ja hei sinä, juuri sinä, haluankin sen jo toivomani pyykinpesukoneen tilalle lahjaksi sen kauan haaveilemani longboardin! (Onko muuten longboardin haluaminen 35-vuotiaana naisena samantyyppinen asia kuin se, että viiskymppinen mies ostaa itselleen synttärilahjaksi moottoripyörän?) No, anyways, synttäripäivän lähestyminen kuitenkin kirvoitti minua miettimään elämääni ja erityisesti innostuin puntaroimaan tekemiäni erinäisiä valintoja. Jotkut niistä ovat parhaita ikinä, mutta toiset suoranaisesti ottavat yhä päähän, vaikka aikaa on jo kulunut. Toisaalta taas olen pannut merkille sen, että jokaisesta huonostakin valinnasta on seurannut jotain hyvää. Eli ei ihan paska reissu mikään, ei.

Välillä kuitenkin tekee niin hyvää vain olla ja rypeä.

Sellainen sai minut näkemään ne hyvät asiat, jotka elämässäni ovat juuri nyt. Niitä on paljon!

Se auttoi minua näkemään, että vain nykyhetkessä vallitsevaa tilannetta voi käsitellä ja ratkoa. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee!

Se muistutti minua siitä, että en saa etsimällä etsiä vikoja tämän hetkisestä elämäntilanteestani. Kaikki on jo hyvin. Juuri nyt!

Se muistutti siitä, että kannattaa vain olla ja nauttia. Vaikka tällä hetkellä mielessäni jyllää tyytymättömyys esimerkiksi asumiseen liittyviin asioihin, voin aina nauttia niistä pienistä arjen iloista, kuten uudesta sinisestä kynsilakastani, tuoreesta korvapuustista ja lapsen naurusta.

Mennyt on historiaa, tulevaisuus mysteeri ja tämä hetki on lahja. 

Kyl niiku kantsii nauttii just täst hetkestä! Se on ainoo, joka meil just nyt on!

Parin päivän lötköttelyn jälkeen huomasin, että olen taas energiaa täynnä ja valmis tekemään töitä asioiden eteen, jotka minulle ovat tärkeitä ja joita minä haluan.

Ihanaa sunnuntaita!