Lapsuuden loppu

Vanhempani ovat alkaneet myydä lapsuudenkotiani, 1950-lukulaista omakotitaloa. Paloheinään muutimme, kun olin 5-vuotias. Tämä tuntuu nyt virallisesti oman lapsuuteni lopulta näin 33-vuoden kypsässä iässä.

Kävin tänään pelastamassa sieltä muutaman muiston sekä tavarana että valokuvana.

Näillä rappusilla on tullut istuskeltua.

Kevään ensimmäiset kukkaset ovat aina näitä samoja. Toukokuussa pihalla kukkivat upeat syreenit.

Kellarissa sijaitsevan kylpyhuoneen ikkuna.

Vanhan huoneeni tapetti, jonka valitsin itse.

Vessan ovea on vuosikymmenien ajan koristanut pissaava poika.

Arabian leijonakuppi on 38 vuotta vanha. Painokuva on hieman kulunut, mutta pelastin mukin parhaaseen mahdolliseen talteen.

Vanha syöttötuolini. Keittiön muovitapetti on niin retroa, että pian ehkä muodissa!

Löysin vanhan Babar-kirjani vuodelta 1981. Siinä on 4 tarinaa, joista yksi myös näin hurja.