Life is good

Tänään oli kaikin puolin mahtikiva päivä. Kirjailija Paulo Coelhon lausahdus piti paikkansa täysin: Onnellinen on se, jolla on aikaa elää.

Tänään oli aikaa elää. Me Piksun kanssa nautittiin elämästä täysillä.

Tässä viisi ilon aihettani tältä päivältä:

1) Sain kaksi kirjoittamaani juttua haastateltavilta takaisin, eikä kumpaankaan tullut kuin pari pikku korjausta. Toinen haastateltavistani lisäksi kirjoitti, että ”Sinulle oli helppo puhua ja juuri totesin parille ihmiselle, että sinunlaisellesi toimittajalle tahdoinkin tarinani kertoa.”

Tuosta kommentista minulle tuli superhyvä mieli ja jälleen kerran mietin, että miten voinkaan olla näin oikeassa ammatissa. Tapaan jatkuvasti mahtavia tyyppejä ja saan kuulla koskettaviakin elämäntarinoita. Minulle suodaan se kunnia, että saan muuttaa kerrotun sanoiksi. Olen siitä hyvin kiitollinen.

2) Kävimme Piksun kanssa lounaalla Moko Marketissa Punavuoren hehkeimmän blondin kanssa. Oli mukavaa nähdä ystävää. En enää ihmettele, mistä ruotsalaiskaunotar September ammentaa vivahteita tyyliinsä. Punavuoren hehkeimmältä blondilta tietenkin.

3) Tapasimme serkkutyttöä pullacapuccinon merkeissä. Cafe Caruselin megacappucino oli kuumaa, pulla tuoretta ja Kaivarissa paistoi aurinko.

Superhyvää. Namskutti!

Jäätelökiska oli avannut luukkunsa ja näimme 4 poliisia jäätelöllä. Lakisääteinen tauko kenties?

Ilahduin siitä, että Piksua vain kuusi päivää vanhempi serkku oli nukkunut ensimmäistä kertaa koko yön läpeensä. Nukkuminen on aina hyvästä.

Keksimme myös piipahtaa Kaivarin Kanuunassa, jossa tein mainioita löytöjä: Piksulle hankin 10 paria sukkia (3 e) ja 9-vuotiaalle tyttärelleni löysin maiharityylisen, vihreän takin, juuri sellaisen, millaista hän oli toivonut (4 e). Lisäksi ostin Anne Frankin päiväkirjan englanninkielisenä (1 e) ja elämäntaito-opuskuningatar Sonia Choquetten Toteuta sydämesi toiveet -kirjan (1 e). Kyllä nyt kelpaa!

4) Piksu matkusti bussissa hereillä, mutta tutkivin katsein. Siinä ilon aihetta riittävästi. Karjuminen olisikin kanssamatkustajista ollut salettiin big no-no.

Äiti on pukenut mut taas pojaksi.

5) Olin varannut pyykkituvan vahingossa vasta ensi viikon tiistaille. Pesuvuoron oikea omistaja, naapurin täti vain vilkaisi pyykkikuormaani ja yllättäen luovuttikin oman vuoronsa minulle. Ystävällistä, sanoisin.