Vauvoista ja kahvakuulista

Tänään matkasimme Piksun kanssa pakkaamaan ja palauttamaan kuvauslainoja. Se sitten on todellista lempipuuhaani. En useinkaan käsitä, miten joku tuote on voinut mahtua niin pieneen pakettiin studiolle tullessa. Kun sen on aika poistua, tavara tuntuu kasvaneen ulos pakkauksestaan. Tämä ongelma on täysin verrattavissa vaatekaapissa kutistuneisiin vaatteisiin.

No, olimme matkalla kohti Lauttasaarta, kun Piksu ehdotti, että jäisimme pois bussista Länsiväylällä Hanasaaren kohdalla. Yksissä tuumin arvelimme sen olevan nopein reitti juuri sinne toiselle puolelle Lauttasaarta.

Jäät sulavat hyvää vauhtia.

Reitin nopeus oli ehdottomasti, okei, minun keksimäni urbaanilegenda, mutta hiki tuli. Tulipa koluttua saaren rantoja huolella. Ilmakin oli kuin morsian, jos nyt sattuu pitämään tuulesta, joka on viedä kaiken mukanaan. Reippaan lenkin kruunasi paitsi hetkellinen paniikki sijainnistani, myös vauvanvaunujen vetäminen yksin studiotalon kolmanteen kerrokseen rappusia pitkin. Jos olisin vielä taipunut pikku venyttelyihin studiolle päästyäni, niin kas, minulla olisi ollut täydellinen peruskestävyystreeni tehtynä.

Leikkipuisto oli veden vallassa.

Kuvauksissa käytettyä kahvakuulaa en hennonutkaan lähettää takaisin, sillä kaikella ystävyydellä, kukkakeppiä muistuttanut lähettipoika alkoi säälittää minua. Päätin siis lunastaa tuon mustan kaunottaren itselleni. Jos Espoon peränurkilta on hankala päästä salille, niin tulkoon sali sitten Espoon peränurkille. Niinpä matkasimme Piksun kanssa kohti keskustaa ystäviä tapaamaan kahvakuula vaunujen alaritsillä.

Kävin myös haastattelemassa lapsuudessa ystäviä olleita serkuksia, jotka olivat löytäneet toisensa uudelleen lastensa synnyttyä. Näinhän se menee, kuten jo aiemminkin kirjoitin. Samankaltaisuus elämässä ja arjessa yhdistää.

Minusta on hauskaa olla pienen vauvan äiti kerrankin samaan aikaan kun moni ystävistänikin on vauvan kanssa kotona. Voi huolella höpöttää vauvajuttuja ilman, että toinen tylsistyy. Nyt vauvojen määrä ystäväpiirissäni on alkanut muodostua jo lähes ongelmaksi, kun tuntuu siltä, ettei millään ehdi tapaamaan heitä kaikkia eri-ikäisiä, erikokoisia ja erinäköisiä palleroita. Nyt tarkoitin siis jälkikasvua.

Ehkä täytyisi järjestää vauvatapaaminen tai alkaa ohjata vauvajumppaa halukkaille.