Mielikuvien mahtava voima

Vietin tänään opettavaista, ajatuksia herättävää ja ilahduttavaa kurssipäivää. Lauttasaaressa sijaitseva NLP-Opisto oli ystävällisesti kutsunut minut mukaan hyvinvointipäiväänsä. Oli muuten mielenkiintoista huomata, että porukassamme oli mukana myös miehiä (45+), joista vain yksi saapui paikalle vaimonsa kanssa. Taisin olla ennakkoluuloinen, sillä tämä yllätti minut täysin!

Osa kurssilla käydystä asiasta oli minulle jo ihan tuttua, mutta sain sieltä myös uusia työkaluja ja inspiraatiota elämääni. Ja muutenkin, kertaus on opintojen äiti. Elämäntaito- ja henkisen kasvun asioissa ihminen tarvitsee aivan yhtä paljon treenausta kuin lihaskunnon muokkauksessa tai peruskunnon parantamisessa. Itse olen juuri sellainen, että mitä enemmän kelailen juttuja, sitä paremmin ne pysyvät päässä. Joskus asioita on tosi hyvä kelailla muiden ihmisten kanssa, se avartaa perspektiiviä.

Olen itsekin paljon pohdiskellut tunteita, niiden kokemista sekä mielikuvien luomista ja asioiden visualisointia, joista aina välillä kirjoittelenkin. Päivän aikana kävimme läpi juurikin tunteitamme ja sitä, missä kohtaa kehoa kunkinlainen tunne itsellä tuntuu. Minun oli helppo heittäytyä näihin mielikuviin ja löytää tunteeni sijainti. Esimerkiksi suru, ahdistus tai epätoivo tuntuu itselläni pakahduttavana, tummana, puristavana ja valtavana möykkynä rinnan kohdalla. Suuttumus, ärsyyntyminen tai jopa raivo taas on kuuma, epämääräinen, ympäriinsä räiskivä punainen kehoa ylöspäin nouseva tunne. Kun taas olen erityisen iloinen, koen suurta onnistumista tai fiilikseni on kaikinpuolin onnellinen, kuplii tunne joka puolella kehoani kuin sadepisarat meren pinnassa. Meille opetettiin keinoja, joilla pystyimme muuttamaan epätoivotun tunteen toisenlaiseksi. Kun musta möykky onkin yhtäkkiä kevyt pumpulipallero, se ei puristakaan enää niin pahasti. Tunteille voi antaa suuntaa tai niitä voi jopa pysäyttää. Viimeisintä treenasin suuttumuksen tunteeni kanssa.

Saimme myös muistutusta siitä, että kaikki mitä sanomme toiselle, luo hänen päässään mielikuvia. Myös kieltolauseet. Älä ajattele kirahvia. Mähän sanoin sulle, että älä ajattele kirahvia. No, älä ajattele myöskään norsua. Äläkä ainakaan norsua ja kirahvia yhdessä. Heh.

Itse sain hyvin paljon irti siitä, kun mietimme ensin mielessämme jotain itseämme häiritsevää asiaa. Sen jälkeen ajattelimme itselle täysin yhdentekevää asiaa ja sen luomaa mielikuvaa. Lopulta siirsimme häiritsevän asian höpöhöpöasian raameihin. Oli muuten jännittävä huomata, miten nämä jo ajatusvaiheessa olivat hyvin vastakkaisia juttuja. Häiritsevä asia oli itselläni kirkas, värillinen, liikkuva ja näin sen omin silmin. Yhdentekevä asia taas oli mustavalkoinen, himmeä, sumea ja reunallinen, jota katsoin kuin ulkopuolisena. Uskomatonta ja samalla ihan mahtavaa, miten pääkoppa toimii.

Kouluttajat Eevi Vepsä ja Sami Minkkinen loivat parivaljakon, joka toimi hienosti yhteen ja jaksoi pitää mielenkiinnon yllä koko päivän, siitäkin huolimatta, että kuopukseni oli herättänyt minut jo klo 5 yöllä. Ensitapaamisella muodostui minulle mielikuva, että Eevi oli vilkkaampi ja jotenkin tyyliltään ronskimpi ja Sami taas se rauhallisempi osapuoli. Päivän aikana sai nauraa, joten myös huumoripuoli oli kunnossa.

Päivä oli oikeasti tosi hauska. Oli jännä, miten lounaalla vieraiden, vasta tapaamieni ihmisten kanssa keksimme paljon puhuttavaa. Minua kiinnosti erityisesti se, miksi ihmiset olivat tulleet hyvinvointipäivään. Oli hauskaa vaihtaa ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Myös nämä asiat jäivät mieleeni, osa vanhaa tuttua, osa uutta fiksua.

Muutos on vakio, kehitys on vapaaehtoista. Jokaisella on asiasta oma, erityinen mielikuvansa. Kannattaa miettiä ainaisten huonojen asioiden vatvomisen sijaan apeallakin mielellä sitä, mikä elämässä on hyvin. Muuttamalla mielikuvaan liittyviä uskomuksia näkemyksesi asiaan muuttuu. Ja erityisesti tämä: Se mihin uskot, vahvistuu tai antaa sinulle kuin luvan olla jonkinlainen. Eli kiteytettynä: En varmasti pääse opiskelemaan, koska en ehdi lukea riittävästi pääsykokeisiin. Tällainen ajattelumallihan antaa jo luvan ja vapautuksen itselle olla kokonaan lukematta, sillä sehän on turhaa, kun en kuitenkaan ehdi lukea riittävästi. Capiche?

Huomenna kun herään, en kiroa lumisadetta, kurjaa keliä, huonosti nukuttua yötä, vaan mietin, miten juuri tänään voin nauttia elämästäni. Siitä ainutkertaisesta ja ainutlaatuisesta. Suosittelen kokeilemaan!

Joskus ei näe metsää puilta, vaan tarvitsee jonkun ulkopuolisen ihmisen potkimaan itseään persuksille.