Mitä ikinä tapahtuukaan…

…Anna sen tapahtua. Mikä ikinä pysyykään, anna sen pysyä. Mikä ikinä meneekään pois, päästä siitä irti.

Olen viime viikot miettinyt kovasti, mikä minusta tulee isona. Ammatista viis, tärkeää on tehdä työtä sydämestään ja siksi, että haluaa! ”Jos se ei ole kivaa, älä tee sitä”, totesi yrittäjä Aleksi Laakkonen eilen Microsoftin Tee unelmia -infossa, jossa piipahdin. Entisellä mainostyöläisellä, nykyisellä peliyrittäjällä oli muutenkin ihan loistavat läpät, joita oli pakko kirjata ihan ylös. Hän myös totesi, että ”jos tekee jotain sydämestään, taloudellinen palkkio seuraa väistämättä”. Liian moni kun miettii miettii ja miettii, että voiko tehdä jotain, saako idealleen esimerkiksi rahoitusta. Ja lopuksi hän totesi, että ”jos sinulla on idea, tee se”. Niin moni haluaisi tehdä monenlaista, mutta ei saa ikinä aikaiseksi. True dat.

Tällä hetkellä oma palettini toimii hyvin näin, mutta koska media-alan suunnan kääntymisestä ei tiedä kukaan, olen miettinyt paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja lifecoach-opintojen jälkeen ja sitäkin, miten tulevaisuudessa yhdistän nämä kaikki nykyiset duunini vielä paremmin. En myöskään saa rauhaa haaveammattiini opiskelemiselta, mutta onneksi minua kiinnostava haku on vasta ensi keväänä. On aikaa rauhassa pohtia, vaikka joskus impulsiivinen päättäminen toimii myös.

Eilen sitten työhuoneelle kulkiessani vain tunsin, että asiat ovat menneet omalta kohdaltani parhain päin, vaikka aina ei ole siltä näyttänyt saati tuntunut. Kun aloitin vakituisessa pestissä toimittajana, luulin hetken ajan lopettavani liikuntahommat kokonaan. Vajaan vuoden verran olinkin tauolla ja ehdin jo myydä lähes kaikki aerobic-levynikin tuolloin, mutta veri veti takaisin ohjaamaan. Vaikka personal trainerin töitä en ole juuri tehnyt tässä viime aikoina, siihenkin olen kehittelemässä omasta osaamisestani pohjautuvaa pakettia, jossa liikunnan lisäksi myös henkisellä puolella on valtava merkitys ja ravintoasiat eivät niinkään keskity ruokaan, jota tulee syödä, vaan kalorien ja ruoka-aineiden sijaan keskitytään mielen ja tunteiden hallintaan ja löydetään niiden kautta niitä perimmäisiä syitä sille vääränlaiselle ruokavaliolle tai vaikka liikuntamotivaation puuttumiselle tai lopahtamiselle. Myös ryhmävalmennukset, parin tunnin sessiot kiinnostelevat, kun vain keksin paikan, jossa näitä voin pitää. Tavoitteenani on yhä edelleen puhua ja luennoida Finlandia-talossa, mutta ymmärrän sen, että aluksi minun täytynee hommata joku hieman pienempi paikka, hehee. Ilmoitelkaa muuten, jos ryhmävalmennukset innostavat, aiheitakin saa ehdottaa.

Niistä eilisaamun tunnelmista vielä. Siinä kävellessäni kuljin ikään kuin elämääni mielessäni taaksepäin ja pysähdyin aina isojen tapahtumien äärelle miettimään, että mikähän sen ja tuonkin tarkoitus oli ollut. Ja että vaikka välillä on tuntunut raskaalta, on tärkeät duunit silti läsnä elämässäni yhä edelleen. Liikunnan parissa olen tehnyt hommia jo 16 vuotta ja toimittajana olen toiminut myös 11 vuotta. Se, kun työnsin helsinkiläisessä hotellissa itseäni korkeampia siivouskärryjä ja siivosin hotellihuoneita jo 11-vuotiaasta 17-vuotiaaseen kesäisin ja välillä viikonloppuisin, se tie on johtanut tänne asti, silläkin jaksolla on ollut jokin merkitys elämässäni, vaikka yhä olen sitä mieltä, että olisin voinut käyttää tienestini paremmin kuin ostamalla turhan monia Leviksen 501-farkkuja!

Siinä vesisateessa lompsiessani sitten asiat jotenkin kirkastuivat ja tulin älyttömän hyvälle, rennolle ja luottavaiselle mielelle. Minulle tuli luotto siitä, että vaikka välillä on vaikeaa, teen ihan oikein, kun seuraan kutsumuksiani ja teen töitä, joita minä haluan tehdä. Hiljaa mielessäni sanoin, että okei, nyt on aika lopettaa pyristely ja vain luottaa. Mitä väliä, vaikka tilillä on viiskymppiä. Odotan täällä innolla, mitä tulossa on, vaikka parhaani teenkin, anna tulla, olen valmis. Oivallan ja vihdoin ehkä myönnyn sille, että näin kuuluu olla.

No mitä sitten tapahtui? Alkoi tapahtua kivoja asioita.

Aamun infossa juttelin uusien ihmisten kanssa ja näin pari muuta tuttua. Sen jälkeen menin pr-toimistolle lainaamaan iltapäivän kuvauksiin treenivaatteita. Samaisessa toimistossa sattui olemaan näytekappaleita tarjolla ja poistuin sieltä tyytyväisenä paitsi kuvauskamojen, myös uuden parka-takin ja parin muun jutun kanssa. Iltapäivällä kenkäni kastuivat läpimäriksi ja jouduin pyörimään kuvauksissa paljain jaloin, mutta kaikki meni nappiin ennätysajassa. Kuvaaja taikoi minulle hiustenkuivaajan, joilla kenkiä puhaltelin. Loppupäivän tilaisuudessa näin jälleen muutaman tutun ja pääsin keskustelemaan lisää kiinnostavista asioista. Flow oli mieletön, ei stressiä missään vaiheessa, vaikka päivä oli aikataulutettu ja pikku kamelina raahasin kuvauskamojakin ympäri kaupunkia. Onnistuin edes hetkellisesti irrottautumaan vastustuksesta, ja kaikki alkoi sujua todella helposti ja vaivattomasti!

Tämän alla olevan kuvan olen jakanut ennenkin, mutta aina se itseltänikin unohtuu. Pitäisi ehkä liimata tuo jonnekin, mistä sen näkee joka päivä!

Iloista perjantaita sinulle, tapahtukoon jännittäviä ja upeita asioita meille kaikille.

Tämä on lempimottoni! (Kuva: Pinterest)