Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Miten alkuun juoksussa tauon jälkeen? Suosittelen lämpimästi juoksun ja kävelyn yhdistelmää, waldnielia. Voi olla, että saan ensi viikolla juosta kaksi minuuttia kerrallaan ja sekös saa mielen hyrisemään ilosta jo nyt. Ero viimeiseen lenkkipäivääni eli 75 kilometrin ultraintervalliin on melkoinen, mutta ei haittaa. Uuteen nousuun, sanon minä!

Nyt siis vaikuttaa siltä, että pääsen ensi viikolla testaamaan, miltä tuntuu hölkätä, mikä on ihan mahtavaa. Tarkoitus on aloittaa todella varovasti ja niin, ettei tulisi yhtään takapakkia tai murtumakoiven parantuminen viivästyisi. Sain yhteistyökumppaniltani Vauhtisammakolta juoksuohjelman ensimmäisen kuukauden ajaksi ja aloitus tulee olemaan todella maltillinen. Kunto on laskenut jonkin verran, vaikka olenkin ollut suurimman osan ajasta aktiivinen myös telakalla, joten keskityn ensin peruskunnon parantamiseen alle 140 sykkeillä. Liikkeelle lähden ensimmäisellä viikolla Waldniel-metodilla eli juoksun ja kävelyn yhdistelmällä. Aloitan 2 minuutin hölkän ja 2 minuutin kävelyn vuorottelulla ja ainakin ensimmäisen kuukauden ajan pyrin juoksemaan vain poluilla. Hommasin ensi viikon ekalle lenkille jo lenkkikaverin, Juoksujalka vipattaa -blogia kirjoittava Merituuli lupautui ystävällisesti mukaan. Se on hyvä, sillä pakko sanoa, että vaikka taukoa on vain kaksi kuukautta, eka lenkki jännittää.

Varioi Waldnieliä kunnon ja fiiliksen mukaan

Tuo Waldnielhän sopii erinomaisesti myös jokaiselle, joka vaikka vasta aloittelee juoksua tai on ollut pidempään juoksematta. On ihan väärä mielikuva, että heti pitäisi pystyä juoksemaan kilometri, viisi tai vielä enemmän, jos on ollut aina, pitkään tai vaikka juuri loukkaantumisen takia juoksematta. Kävelyn ja hölkän yhdistelmä on ihan loistava tapa päästä sisään juoksuun. Tuota juoksun tai hölkän ja kävelyn yhdistelmäähän voi varioida ihan oman fiiliksen ja kunnon mukaan. Voi esimerkiksi hölkätä minuutin ja kävellä minuutin tai sitten hölkätä kolme minuuttia ja kävellä minuutin, kuten olemme usein tehneet vetämilläni aloittelijoiden lenkeillä. Jos ei ole ajastimella varustettua urheilukelloa eikä jaksa koko ajan kytätä minuutteja, voi ajatella, että juoksee vaikka 5-10 lyhtytolpan väliä ja kävelee sopivan määrän. Varsinkin jos on vasta alkanut liikkua ja tuntuu, että juostessa syke nousee heti turhan korkealle, syke ehtii ainakin lenkin alussa laskea kävelypätkien aikana, kun ei vielä ole kovin väsynyt. Loppulenkistä voi olla, että jos puhti alkaa olla poissa, sykekään ei enää laske kovinkaan huomattavasti, vaikka kävelisi. Lisäksi juoksuasento pysyy usein parempana ja tekniikka myös, kun väliin ottaa kävelyä. Aloittaa voi vaikka 2-3 kertaa 30 minuutilla viikossa.

Nelikymppinen juoksija voi kehittyä paljonkin

Tuohon viime postaukseen, jossa pohdin sitä, miten nelikymppinen (nainen) voi kehittyä juoksijana, sain ihan mielettömän kannustavia ja inspiroivia kommentteja Facebookin Juoksu-ryhmässä. Tuli sellainen fiilis, että oikeastaan mikä tahansa on mahdollista, jos siihen on valmis laittamaan aikaa, energiaa ja ennen kaikkea uskoo itseensä. Uskon, että juoksemiseen pätee niin sama kuin kirjoittamiseenkin: juoksemaan tai kirjoittamaan oppii juoksemalla tai kirjoittamalla. Omat ensi vuoden isommat kisatavoitteenihan olen jo kertonutkin: huhtikuussa Kaarinan rataultran 12 tunnin juoksu ja Ultravasanin 90 kilometrin kaunis metsäreitti elokuussa. Varmasti kaikkea pientä sinne mukaan vielä mahtuu, mutta tuossa ne suurimmat.  Paitsi että olen päättänyt keskittyä itseeni uskomiseen ja pitämään tavoitteeni kirkkaana mielessä, toivon, että saan ehjän ja terveen treenikauden, joka tosiaan alkaa nyt ensin tuolla peruskuntoon keskittymisellä. Tämä vuosi on tuntunut kaikkea muuta kuin ehjältä ja terveeltä. Perusflunssia nyt on vaikea välttää, kun nuorin lapsi on alakoulussa, jossa pöpöt tuntuvat jylläävän yksi toisensa perään. Pesen kyllä käsiä jatkuvasti ja napsin myös erilaisia vitamiineja, joista oma postaus on tulossa pian.

Ihania juoksuun liittyviä kesämuistoja: juomatauko meren rannassa.

Terkut Vuokatista

Hyvän viikonlopun toivotukset Vuokatista! Olen täällä Haltin kutsumana viettämässä Halti Outdoor Weekendiä ja tapahtumaa on aina läskipyöräilystä vaellukseen ja polku-ultraan. Vielä en voi juosta, mutta osallistun huomenna 20 kilometrin Vuokatin vaellukseen. Vuokatin vaellus on Suomen vanhin vaellustapahtuma ja maisemat ovat kuulema mielettömän kauniita. Uskon vahvasti, että koipi kestää, toivottavasti myös kunto! Tältä illalta odotan eniten Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtosen luentoa Polulla kohti tavoitetta – selätä ylämäet ja hyödynnä alamäet. Se tuli kuin tilauksesta, kiitos maailmankaikkeus ja kiitos Halti!

Lisää fiiliksiä päivittelen tuonne Instagramin Stooreihin, tule linjoille!

Kivaa perjantaita,

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

45 päivää juoksutelakkaa

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Tasapainoinen arki synnyttää liikuntamotivaatiota