Nyt on nyt!
Ja ennen oli ennen.
Minulla on jälleen kasa kirjoja kesken ja yksi niistä on Maaretta Tukiaisen Egosta fantasmagoon – Tie karismaattiseen itseesi (Talentum 2013). Eräässä kohdassa Maaretta kirjoittaa, että meillä kaikilla on taipumuksia sabotoida omia unelmiamme ja henkilökohtaista hyvinvointiamme. Kullakin meistä on siihen omat syymme, joita muiden voi olla mahdotonta ymmärtää. Useimmiten syyt kumpuavat menneisyydestämme ja niistä kokemuksista, jotka ovat jättäneet meihin jäljen.
Bingo! Niin tunnistan tuon itsestänikin, mutta onneksi menneisyydestä voi irrottautua. Miten turhaa olisikaan sabotoida omia unelmia ja hyvinvointia siksi, että jotain on joskus tapahtunut. Buu! Moni esimerkiksi rypee ikivanhoissa loukkaantumisissa eikä anna anteeksi periaatteesta. Kukahan silloin mahtaa kärsiä eniten? Se joku, jolle kantaa kaunaa, vai me itse? Menneisyys pitää monia meistä melko lujassa puristuksessa, ja lopulta aika turhaan, sillä ainoa todellinen hetki, joka meillä on, on tämä hetki. Ajattelen niin, että nykyhetkeä ja menneisyyttä ei kannata enää sekoittaa keskenään. Toki ihania muistoja voi vaalia, mutta kun niin moni jumittaa vaalimisen sijaan niissä negatiivisissa tapahtumissa.
Oma kokemukseni on, että menneestä voi irrottautua sitten, kun hyväksyy, että asiat ovat nyt näin. Uskon myös, että kaikki tapahtunut on jollain tapaa aina tarvittu. Jos vaikka sama itsestä huonolta tuntuva asia toistuu elämässä jatkuvasti, toistuu se niin kauan, että ymmärrämme sen opetuksen. Aina tapahtuneisiin asioihin ei tiedä syitä, mutta lopulta niitä ei ehkä tarvitsekaan tietää. Voi pyrkiä ajattelemaan, että sellainen elämäni oli silloin, sellainen se oli tuolloin ja nyt se on tällainen.
Jostain, en muista mistä, olen muistikirjaani raapustanut seuraavan pätkän: Elämä ei tule ikinä näyttämään vain järkevältä. Elämän salaisuus on nähdä se sielusta käsin ja lisätä mielen kokemus sielun viisauteen ja tietoisuuteen.
Joka hetki voi aloittaa uudestaan! Tältä istumalta voi valita uuden asenteen, uudet ajatus- ja käytösmallit. Se on aika jännittävä ajatus.
Freesiä sunnuntaita!
Maria
Kiitos tästä. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan. Aikaan, jolloin toisesta vahingoittavasta asiasta pitää uskaltaa päästää irti ja toinen itseäni sabotoiva käytösmalli pitää uskaltaa lopettaa.
Elisa
Kiitos myös tästä! Menneisyydestä voi irtautua, mutta ei se mitenkään helppoa ole. Se vaatii ihan hitonmoista duunia ja tietoista asioiden työstämistä, ja siltikin hemmetin vaikeaa (tai sitten mä oon vain tosi kovapäinen) 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos kommentistasi, Maria.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Elisa! Juu ei ole helppoa! Itsellä kävi ehkä niin, että tein kovasti töitä ja sitten kun hellitin, niin alkoikin tapahtua 🙂 Paradoksaalista, mutta totta. Tuskin olet ainoa kovapäinen täällä maailmassa, hih. Hyvää alkanutta viikkoa.