Oh my, MiCoach!

Päivällä kävin tapaamassa Teatteri Poleemin Surukeiju-näytelmän ohjaajaa Jessica Sunia. On aina kiinnostavaa tavata ihmisiä, joilla on visioita ja missioita. Aktivistitaustainen Suni olikin mainio haastateltava. Jutun voi lukea pian Kulttuurilehti Illuusiosta. Ensin se toki pitää luonnollisesti kirjoittaa, heh.

Ja sitten juoksuhommeleihin. Olen aina ollut huono asentamaan, oli kyse sitten mistä tahansa teknisestä vempaimesta. Adidaksen MiCoachiakin säädin hermo kireällä ihan oikeasti pari tuntia, ennen kuin siinä lopulta onnistuin. Iltasella lähdin testaamaan laitteen toimivuutta juoksulenkille. Harmi vain, että sykemittarin vyö oli jossain vaiheessa liikahtanut paikaltaan, sillä sain koneelleni tiedot vain osasta lenkkiä.

Juoksin liian pitkän lenkin ja juoksukondikseeni nähden myös liian nopeasti, kun naisääni korvassani komensi hiemankin hidastaessani, että ”Speed up!!!”. Ja vaikka viimeinen mäki ennen kotia tahtoi olla jo liikaa, nyt on aika hyvä fiilis kropassa! Tuskin maltan odottaa tiistaita ja pidempää lenkkiä. Hienosti toimi laite iPodin kanssa. Aina kun rouvalla oli minulle jotain sanottavaa, musiikki vaimeni. Musiikkinautinto ei kuitenkaan kärsinyt.

Taisin koukuttua kerrasta: Todennäköisesti en osaa enää juosta ilman tuota pientä ihmelaitetta. Ja kas! Minä, juoksun vihaaja, olin jo viikon kolmannella lenkillä. Aion jatkaa valitsemallani linjalla.