Ole itse sitä, mitä odotat muilta

Aina se on tollanen! Toi oli niin normia käytöstä siltä! 

Mutta hei, millaisia me itse olemme?

Ajatellaanpas tänään pientä sanaharkkaa, joka voidaan käydä itsemme ja vaikka puolison, perheenjäsenen tai kollegan välillä. Asia, josta nahistellaan, saattaa olla todella pieni, merkityksetön ja vähäpätöinen, sellainen luokkaa hohhoijaa, ei voisi vähempää kiinnostaa. Lopulta väittelyssä ei edes ole kyse asiasta, vaan siitä, että kumpikin osapuoli tahtoo pitää päänsä ja olla oikeassa. Kumpikin osapuoli odottaa, että se toinen luovuttaa ja lopettaa. Ja lopulta tilanne ei ehkä laukea millään tapaa, koska kumpikaan ei tahdo perääntyä ensimmäisenä.

Oli tilanne sitten negatiivinen tai myönteinen, niin entäpä jos olisimmekin sitä itse ensin, mitä odotamme muilta. En tietenkään sano, että tämä toimisi sataprosenttisesti. Toki on tyyppejä, joiden kanssa on lopulta parempi lähteä eri suuntiin ja lähettää heille rakkautta perään. Kaikkia ei ole tarkoitettu kulkemaan kanssamme loputtomasti. Jos toinen vain loputtomasti ärsyttää, tahtoo pahaa mieltä eikä ymmärrä omaa käytöstään, voi olla aika vilkuttaa heipat. Kenenkään ei tarvitse sietää sellaista energiasyöppöä. Mutta usein auttaa, että itse tekee aloitteen. Toinen seuraa melko varmasti perässä.

Uskon, että pitkälti esimerkiksi erilaisten ihmissuhteiden tila kertoo siitä, mitä annamme itsestämme toisille. Jos jonkun tyypin kanssa menee loistavasti, olemme antaneet itsestämme kyseiselle ihmiselle paljon hyvää, näyttäneet positiivisia puoliamme, jakaneet iloa, rakkautta, aikaa ja läsnäoloamme. Olemme olleet kiinnostuneita siitä toisesta ja arvostaneet häntä. Jos taas jossain ihmissuhteessa menee päin prinkkalaa, on ehkä hyvä miettiä, miten paljon siihen on itse panostanut vai onko lietsonut enemmänkin pahaa tuulta ja negatiivisuutta. Onko syytellyt toisen olevan jonkinlainen ja jättänyt omat epätoivotut puolensa huomiotta?

Jos aina ajattelee, että sen toisen on oltava ensin jonkinlainen, jotta ihmissuhde toimii, on aika hakoteillä. Se voi olla, että elämä valuu ohi odotellessa. Ja entäpä, jos se toinen kelailee juuri samoin? Uskonkin vahvasti oman esimerkin voimaan. Rhonda Byrnen Voima-kirjassa (Wsoy 2011) muuten sanotaan, että et saa elämässäsi mitään, ellet anna sitä ensin itse. Byrnen mukaan pystymme muuttamaan välittömästi mitä tahansa ihmissuhdetta etsimällä toisesta piirteitä, joita rakastamme, arvostamme ja joista olemme kiitollisia. Ja että kun etsimme toisesta enemmänkin hyvää kuin kiinnitämme siihen huonoon huomiota, alkaa tapahtua ihmeitä.

Kyse ei tarvitse olla puolisosta tai mistään läheisestä ihmisestä. Uskon, että tätä ole ensin itse -taktiikkaa voi toteuttaa myös ihan ventovieraiden ihmisten kanssa:

Hymyile, niin sinulle hymyillään. Ole iloinen, niin kukaan ei halua mököttää seurassasi. Loista itse, niin löydät lisää valoa. Puhu itsestäsi hyvää, niin toinenkaan ei jaksa valitella vähäpätöisiä vaivojaan tai pikku harmejaan kanssasi. Rakasta, niin saat rakkautta. Auta toisia, niin huomaat, miten sinua autetaan silloin, kun itse kipeästi apua tarvitset.

Ole rohkea, tee aloite! Tänään on hyvä päivä siihen.

Toimii! (Kuva: Pinterest)