Oman elämän ruuhkassa

Tänään on meinannut ärsyttää. Ei sitten tullut aloitettua aamulla hengittelemällä ja miettimällä, miltä tuntuu, sillä se oli aika päivänselvää, heh. Viime yönä taapero nimittäin heräili vartin välein ja yöunet jäivät olemattomiksi. Sen huomaa kyllä heti olotiloista. Paitsi että olin aamulla kuolemanväsynyt, olin varma, että pyörryn aamun bodypumpiin, mutta mitä vielä. Olisin jaksanut lisätäkin painoja, homma sujui ihmeen köykäisesti. Mutta heti kun pääsee nukkumisen makuun, tällainen koko yön valvominen tuntuu haastavalta.

Eilen palasimme valokuvaajan kanssa pienen hengähdystauon jälkeen kirjaprojektin pariin. Voi että sentään, onpa hienoa saada tehdä sitä, mikä innostaa! Olen tavannut ja tulen tapaamaan kirjan tekemisen parissa niin kiinnostavia tyyppejä, että en voi kuin ihmetellä, että mistä näitä ihmisiä tulee! Ei ainakaan Saunalahdelta, se on varma. Hommaa on vielä aivan valtavasti, mutta olen luottavaisin mielin. Tiedän, että kaikki valmistuu ajallaan.

Huomasin tosin eilen, että minulla on ollut viime päivinä pieniä vaikeuksia pitää kaikki elämäni nuorat käsissäni. Onkin aika tehdä muutama to do -lista, jotta homma ei ryöstäydy hanskasta. On lapsia, töitä, jumppaa, kirjaprojektia ja vaikka mitä. Kuulostaa kiireiseltä hoitovapaalta, mutta onneksi tämä hektisyys loppuu kuun vaihteessa. Pari viikkoa kuitenkin menee vaikka millä aikataululla. Olen kuitenkin ansainnut pienen hengähdystauon, ainakin omasta mielestäni. Välillä sitä miettii, että kun elämän parasta aikaa tulee olla juuri nyt, niin oi miksi minua siunataan tällaisella oman elämäni ruuhkalla. Toki tämä on pitkälti itseaiheutettua.

Mutta, vielä siitä ärsyyntymisen tunteesta piti sanomani. Mitä silloin kannattaa tehdä, kun ottaa päähän? No lukea omaa blogia! No niinhän tein ja olin ihan että herramunjee, näinkö tosiaan olen fiksuja kirjoittanut. Tässä muutama muistutus siis:

Ilo voi olla luonnollinen olotilamme. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, mutta silloin kun väsyttää, ahdistaa, masentaa, riitelyttää tai kiukuttaa, kannattaa muistaa, että sellaisten tunteiden ei tarvitse ohjailla meitä kovin kauaa. Jos negatiiviset tunteet eivät meinaa kadota, mietin, mitä hyötyä niistä on. Aivan. Useimmiten sellaisista tunteista on vain haittaa.

Stressi voi olla omien ajatusten seurausta eikä johdu ulkomaailmasta. Negatiiviset ajatukset ovat haittana iloisten ja hyvien asioiden tapahtumiselle. Olen kuolemanväsynyt, huono duunissani, minusta ei kukaan välitä, olen täysin surkea tapaus -tyyppiset ajatukset vetävät puoleensa lisää samanlaisia keloja. Oikeasti, jos saa olla terve ja pään päällä on katto, se on jo paljon. Näin ajattelen itse aina, kun ajatukseni uhkaavat paisuttaa pikku ongelmani maailman suurimmiksi.

Omia ajatuksia voi muuttaa milloin tahansa. Teen sen tänään, en ensi maanantaina. En edes jätä sitä iltaan, vaan aloitan nyt.

Heti helpotti!

Iloista perjantaita, heja heja!

Oooh, olisipa aina olo tuollainen: täynnä rakkautta ja valoa. Joskus olo on vain pirun kiukkuinen, sellaista se on, elämä. No, sovitaan, että valoon ja rakkauteen pyrkiminen on kuitenkin parempi kuin ei mitään.