Överi sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin ja lautasen sisällön kuntoon
Reilu pari viikkoa sitten kirjoitin vatsastani ja suolistostani, jotka olivat alkaneet protestoida kesälomasyömisiä kohtaan. Sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin ja lautasen sisällön kuntoon. Kesän pitkällä juoksu- ja tunkkauslenkillä Mont Blancin ympäri energiaa oli saatava helposti ja nopeasti. Ruokavalio oli hyvin sokeri- ja vehnäpitoinen ja suusta meni juoksureissun aikana alas lähinnä karkkia, kokista, suklaata, pizzaa ja pastaa. Sen jälkeen Suomessa ruokarytmit olivat miten sattuu, ja jatkoin päivittäisen nykyisissä silmissäni suuren sokerimäärän syömistä, koska halusin enkä nähnyt siinä ongelmaa, olinhan lomalla. Tein sen myös hyvällä fiiksellä, enkä tosiaankaan miettinyt ainakaan kilokaloreita.
Kunnes vatsa sitten oli jatkuvasti sekaisin ja olo oli kokonaisvaltaisesti huono ja vetämätön, jopa pyörryttävä. Juoksulenkillekään ei ollut lähtemistä ilman vessapaperia, koska ikinä ei tiennyt, miten pakki reagoi eikä jossain hevonkuusessa ole vessaa heti tarjolla! Ymmärsin kuitenkin heti, että aika varmasti olin itse aiheuttanut olotilan syömisilläni ja siistinkin niitä siltä istumalta. Koska ehdottomuus ei sovi minulle ja tuskin kellekään muullekaan kovin hyvin, olen syönyt sokeria, kuten jäätelöä, muutamana päivänä viikossa. Alkoholia en käytä ollenkaan tällä hetkellä, sillä paitsi että pari lasia vaikuttaa uneni laatuun, se saa myös vatsani sekaisin. Se antaa vähemmän kuin ottaa, joten siksi näin.
Olenko sokerikoukussa?
Muutama kaveri sitten kysyi, onko vaikeaa olla syömättä sokeria, vai mahdanko olla sokerikoukussa, kuten he itse kokivat olevansa. Silloin, kun kuopukseni valvoi ja herätti ensimmäiset pari vuottaan ja kuuden vuoden mittainen jojokierteeni alkoi, saatoin ollakin. Silloin virkistin itseäni sokerilla ja suklaa ja puolen litran kola olivat usein jokapäiväisiä lohduttajiani ja väsymyksen hetkellisiä karkottajia. Iso paino sanalla hetkellisiä, sillä sokeri kyllä virkistää minua, mutta sieltä energiahuipusta tulen myös ryminällä alas, eikä sokerin vaikutus ole pitkäkestoinen.
Mutta kun asiaa mietin, itselleni on aina ollut, myös ennen, helppo irrottautua sokerinsyömisestä. Nytkään vaikeuksia ei ollut, vaikka sokeriherkkuja oli nenän edessä mökillä ja tälläkin hetkellä ruokakaapissa. Aiemmin olen huomannut, että kun olin ollut viikon syömättä sokeria, se jäi, mutta saattoi pyöriä mielessä kuitenkin, jos en keskittynyt syömisiini muuten, kuten nyt.
Jos sokerinsyöntini olisi ollut pakkomielteistä, se kertoisi mielestäni sokerikoukusta. Nyt olin laittanut elämäntapani ranttaliksi lomalla ja tiedostin sen. En myöskään stressannut kertaakaan, että voi ei, nyt syön päivän kolmatta jäätelöä, vaan herkuttelin hyvällä omatunnolla. Miksi syödä jotain, ja kokea siitä sitten huonoa omatuntoa?
Kävimme eilen brunssilla Turussa. Tässä lautanen yksi. Söin vielä lisää kalaa ja otin lihaa ja kasviksia. Jälkkäriä mahtui vain vähän.
Palautin ruokarytmin
Ruokien siistiminen kuvastaa hyvin sitä, mitä tein. Aloin syödä itselleni viimeisen reilun 2,5 vuoden aikana hyväksi havaitsemaani rytmiin eli 4-5 kertaa (joskus syön 6 kertaa, se riippuu esimerkiksi treeneistä) päivässä noin 3 tunnin välein. Myös ennen olen havainnut sen, että pullaa, karkkia, limua ja ravintoköyhää ruokaa syön usein silloin, kun minulla on nälkä! Varsinkin, jos nälkä on jo kova ja pitää nopeasti saada jotain, ettei pyörry tai ainakaan tule kiukkuiseksi.
Kun taas tiedostan oman ruokarytmini, joka on viimeisten reilun 2,5 aikana iskostunut selkärankaani, ja syön sen mukaan, herkuille ei ole tarvetta, sillä olen riittävän kylläinen enkä kärsi nälästä. Toki silloin saatan herkutella, mutta en syö jaffa-keksejä silloin nälkääni, vaan syön jaffa-keksejä, koska minua huvittaa. Jos taas syön milloin sattuu, kuten lomalla kävi, välillä nälkä yllätti ja silloin oli mökilläkin helppo ja nopea keino syödä karkkia tai napata keksipaketti kaapista ja viedä se evääksi laiturille.
Aloin katsoa, mitä syön
Paitsi että palautin ruokarytmin, aloin katsoa, mitä syön. Jos vetää ison pizzan, siinä ei ole kovin paljon, jos juuri ollenkaan, proteiinia tai mitään muutakaan terveyden kannalta tarpeellista, ja isosta annoksesta huolimatta nälkä kaivertaa pian vatsassa. Ruoasta (pavut, herneet, siemenet, kana, kala, liha, juusto, katkaravut, kananmuna jne) saatu proteiini taas pitää nälkää itselläni paljon pidempään. Toki aloin syödä myös isoja määriä kasviksia, katsoin, että saan riittävästi hyvää rasvaa enkä ole pitkään aikaan karttanut hyviä hiilareita, niitä saisin paljon juostessa nauttia vielä lisääkin. Leivän vaihdoin 90-prosenttisesti 100 prosenttiseen kauraleipään ja olen syönyt myös Friggsin riisikakkuja erilaisilla päällysillä, koska riisikakut ovat mielestäni hyviä. Jos syömme kotona pastaa, se on täysjyvää.
Itse en tarvinnut tämän isompaa korjausliikettä ruokavaliooni, ja niin sokeri ja se vehnäkin jäivät automaattisesti vähemmälle. Itselleni sopii se, että syön parina päivänä viikossa herkkuja, mutta kun sokerinsyönti menee joka päiväiseksi ja määrät kasvavat nykyisistä kohtuullisen vaatimattomista, vatsani ei vain kestä eikä olossa muutenkaan ole hurraamista.
Jos sinusta tuntuu, että sokeri on riesana, kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa vaikka 3-4 päivää ja katsoa, että a) syötkö tarpeeksi usein, niin, että et oikeastaan koskaan ole ainakaan kovin nälkäinen ja b) saatko riittävästi kehon tarvitsemia aineita, kuten proteiinia, hyviä hiilareita, hyviä rasvoja.
Moni ajattelee myös syövänsä tunteisiin, mutta toimittaessani Maare Kauppisen ja Anette Palssan Tunnesyöminen-kirjaa aikanaan, siellä sanottiin, että moni tunnesyöjäksi itseään luuleva on vain nälkäinen! Sama pätee sokeriin ja vehnäpullaan, olen huomannut.
Mahtavaa sunnuntaita!
Jenny
P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3
Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?
Comments are closed.