Kun lomamoodi jäi päälle
Loma oli niin rentouttava, että minun on ollut vaikea orientoitua taas työn ulkopuolella tapahtuvaan arkeen. Lomamoodi jäi päälle, ja se on näkynyt treenissä, somen käytössä ja oikeastaan kaikessa tekemisessäni. Jos ennen minun on ollut vaikea olla tekemättä mitään, nyt olen halunnut olla tekemättä mitään. Some on ihan mahtava, ja saan sieltä tosi paljon inspiraatiota, ideoita ja tietoakin, mutta nyt on tuntunut paikoin hengästyttävältä vain seurata muita, kaikki vaikuttavat niin superaktiivisilta!
Mutta kuten IG-stooreissani totesin, ihminen tottuu kaikkeen. Itse totuin loman aikana ekaa kertaa herra ties kuinka pitkään aikaan rauhallisempaan tempoon ja somettomampaan elämään. Esimerkiksi Alpeilla puhelin toimi niin harvakseen, etten oikeastaan tiennyt ulkomaailmasta juuri mitään juoksupäivien aikana.
Viime syksyn, kevään ja talven aikana totuin taas siihen, että itselläni oli monta rautaa tulessa samaan aikaan. Toki se kuuluu myös luonteeseeni, ja lapsesta asti olen ollut sellainen, että haluan tehdä paljon koko ajan. Silti on ollut jännittävä myös huomata, miten iän karttuessa alkaa kaivata enemmän omaa rauhaa ja tietynlaista hitautta arkeen. Ei ole pakko säntäillä ja suorittaa. Ihan voi vaikka mennä metsään kävelemään ja istahtaa kannonnokkaan (kunhan ei ole itikoita!).
Kesän top 3 -puuhat.
Olen alkanut kyseenalaistaa itseltäni sitä, onko kaikki se, mitä puuhastelen, tarpeellista. Kuin huomaamatta rauhallisemman tempon tarve on ainakin juuri nyt noussut sen kaiken tekemisen edelle. Voi tosin olla, että ensi viikolla tai jo huomenna olen eri mieltä ja painan sata lasissa. Nyt kuitenkin olo on niin seesteinen ja hyvä, että yritän vielä pitää tämän fiiliksen enkä anna hektisyyden imaista itseäni mukanaan ainakaan täysillä.
Yhtäkkiä omilla tietyillä tavoitteilla ei olekaan enää niin isoa merkitystä. Juoksukilometrien keräämiseen sijaan tärkeämpää on kuunnella itseä ja kroppaa. Kyllä, ikuinen joogan aloittaja on palannut myös matolle. Toki juoksut jatkuvat, mutta mahtava on tehdä myös muita juttuja.
Lomamoodi jäi päälle, enkä usko, että se on huono asia. Toisekseen en usko sitäkään, että tämä tila jatkuisi minunlaisellani tekevällä ihmisellä loputtomiin, mutta nautin tästä nyt, kun oleminen ja lomamoodi ovat vallitseva olotila.
Tiedätkö fiiliksen?
Jenny
P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3
Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?
k
Heippa,
On ilo seurata sinua instassa ja täällä blogissa. Kiitos, kun puhut myös suorittamisesta, jaksamisesta ja suunnitelmien muutoksista ja uudelleenmuokkauksista. Ihailen kestävyyttäsi ja pitkiä suorituksia, koska en itse niihin pysty. Mutta olen toki miettinyt, että miten oikein jaksat kaiken treenin ja ne suoritukset siihen päälle vielä.
Ihmisen mieli on jännä. Olen itse uupunut muutaman kerran, eikä viimeisimmästä ole kauaa. Kun toivuin, koin olevani elämäni kunnossa ja minäkin lipsuin tekemään taas asioita, koska muutkin tekevät. No eiväthän he oikeasti tee loputtomiin.
Tänään lauantaina eilisen 15h todella raskaan työvuoron jälkeen koin epäonnistuvani, koska en jaksa lähteä juoksemaan. Eilen töissä askelia n. 20 000. En saanut yöllä kunnolla unta, koska loppuillasta olin jo äreä töissä ja sitten huono omatunto soimasi. Nyt istun koneella ja luen blogiasi ja mietin omalla kohdallani, että kuka ihme mua sinne juoksemaan piiskaakuin minä itse. Ei kukaan.
Omalla kohdallani jännä tunne rintakehässä varoittaa kyllä väsymisestä. Sydän siellä pumppaa liian kovaa. Mitäpä, jos antaisin juoksujen olla ja pidän kotipäivän. Joka päivä on kuitenkin aina jotain pikkupuuhaa kotona ja koirakin on vietävä ulos.
Elämä on nykypäivänä niin kovin hektistä ja nautin kyllä itse tekemisestä. Mutta pitää osata ollakin.
Kiitos sinulle some-tileistäsi. Olet todella aito <3 Sinun kauttasi löysin Anna Saivosalmenkin ja siinä on toinen herttainen ja aito 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos k pitkästä kommentistasi ja palautteestasi!
Tällä hetkellä liikun varmaankin puolet vähemmän kuin esimerkiksi talvella, mikä toisaalta on hassua, sillä ovathan ilman nyt kivemmat ja olo kesällä energisempi muutenkin valon ja lämmön takia. Mutta kun itse mietin tätä liikkumisasiaa, niin tää johtuu just siitä, että kuuntelen itseäni nykyään paremmin kuin ehkä koskaan. Talvella siihen oli energiaa, nyt on taas ollut kiva ottaa lungimmin ja toisaalta TMB oli niin pitkä suoritus, että se on vain vaatinut palautumista.
Kun on ollut 15 h raskaassa työvuorossa, ei keho ja mieli varmasti ole riemuissaan ainakaan kovasta juoksulenkistä! Mutta tunnistan tuon, kun sanot, että omatunto soimaa ja ehkä mietit, pitäisikö sittenkin lähteä. Oon ollut ihan samanlainen. Mutta nykyään jotenkin on helppoakin rytmittää liikuntaa ja työtä. Jos on ollut tiukkoja ja stressaavia putkia töiden parissa, niin sitten teen enemmän kevyitä juttuja. Ymmärrys siitä, että kova treeni on sekin rasitus ja kuormitus keholle, on kasvanut tässä ihan viimeisenä parina vuonna. Välillä toki kova treeni voi nollata oloa, mutta jos olo on uupunut, niin silloin on hyvä tehdä jotain lempeää tai jäädä sinne sohvalle. Oot kyllä niin oikeassa, kun sanot, että pitää osata ollakin! Itselläkin kroppa usein ilmoittaa siitä, jos on painettu liian kovaa. Keho on viisas, ja onneksi se usein varoittelee ja pakottaa kuuntelemaan oloa.
Voimaa ja kärsivällisyyttä uupumisesta toipumiseen! Itsellä on kokemus siitä 10 vuotta sitten, se johtui enemmän hankalasta elämäntilanteesta kuin pelkästään työstä, joka kuormitti toki sekin tuolloin. Senkin jälkeen rajalla käyntejä on ollut, mutta uupumus oli myös kovin opettavainen kokemus, josta osaan olla nykyään myös kiitollinen.
Ihanaa päivää sulle ja kiitos vielä viestistäsi <3 Valoa ja rakkautta!