Avainsana: kesäloma

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan. Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on 

Kun lomamoodi jäi päälle

Kun lomamoodi jäi päälle

Loma oli niin rentouttava, että minun on ollut vaikea orientoitua taas työn ulkopuolella tapahtuvaan arkeen. Lomamoodi jäi päälle, ja se on näkynyt treenissä, somen käytössä ja oikeastaan kaikessa tekemisessäni. Jos ennen minun on ollut vaikea olla tekemättä mitään, nyt olen halunnut olla tekemättä mitään. Some 

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Omalta osaltani lomat on nyt lusittu ja duunihommat pyörähtivät käyntiin vauhdikkaasti. Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka? Syksyllä en ohjaa lainkaan ryhmäliikuntatunteja, mutta juoksukoulut starttaavat elokuun puolivälissä ja jatkuvat limittäin aina joulukuun puoliväliin saakka. Toimin Helsingissä Vauhtisammakon pääohjaajana, olen ohjaamassa niin aivan juoksua aloitteleville sopivassa Startissa, alkajissa kuin kuntoilijoissakin, joten syksystä tulee juoksupainotteinen ja hyvä niin. Startissa ja kuntoilijoissa on muuten vielä hyvin tilaa! Katso lisää Vauhtisammakon nettisivuilta tai kysy suoraan minulta.

Lisäksi Tuukan, Marjaanan ja minun Minä onnistun -valmennus painonpudottajille ja elämänmuutoksen tekijöille alkaa 19.8.  Valmennus kestää 12 viikkoa ja se sisältää niin ruokavalioneuvontaa, treeniohjelmia kuin henkistä tukeakin. Olemme saaneet valmennuksesta pääosin erittäin myönteistä palautetta ja koska sitä toivottiin niin paljon, sitä jatketaan pienten viilausten kera.

Voisi siis sanoa, että täydellä höyryllä eteenpäin ja loman jälkeisen pehmeän laskun voi unohtaa. Mutta miten ehkäistä sitä, ettei päivätöiden neljäntenä päivän tarkista kalenterista sitä, minä viikonpäivänä itsenäisyyspäivä ja jouluaatto olivatkaan, ja että virtaa riittää tasaisesti aina seuraavaan lomaan saakka ilman totaalista uupumista?

Virtaa ei ole, koska loma meni suorittamiseksi?

No ainakin kannattaa tarkastella sitä, millainen olo loman jälkeen on. Jos ensimmäisinä työpäivinä tuntuu sille kuin olisi jyrän alle jäänyt eikä virtaa riitä, voi olla, että lomalla on ollut liikaa tekemistä ja loma on mennyt suorittamiseksi. Silloin kannattaa ihan oikeasti ottaa kalenteri käteen ja tarkastella, mitä arki tuo tullessaan, onko jotain, mistä voisi ehkä karsia viimeistään syksyn aikana? Voi myös pysähtyä miettimään, miksi kalenterin on oltava niin täynnä koko ajan. Onko kenties joitain asioita tai tunteita, joiden kohtaamista yrittää pakoilla suorittamisella?

Vaikka itse emme juuri olleet Helsingissä heinäkuussa, loma oli sopivan rento. Tosin tyypillisestä kesätekemisestä jäikin tekemättä varmasti 70 prosenttia tavallisesta, ja näkemättä jäivät vakiolomakohteet niin Hanko, Fiskars kuin Muumimaailmakin. Mutta onhan vielä kesää ja vapaita viikonloppuja jäljellä ja syksykin on pitkä. Jotain olen siis oppinut, kun en tänä vuonna tunkenut lomaani täyteen tekemistä. Ehkä virtaa riittää juuri siksi, ettei loma mennyt suorittamiseksi?

Itsehän starttasin puolisoni mösjöön kanssa Alppireissulle heti, kun lomat olivat alkaneet. Se oli paras päätös pitkään aikaan. Alpeilla tuon reilun 160 kilometrin eteneminen oli niin keskittymistä vaativaa, etten ehtinyt ja pystynyt miettimään mitään omia asioita, olin heti totaalisen lomalla ja työt tuntuivat erittäin kaukaiselta asialta. Reissusta toipumiseen meni viikko, mutta kun elämä alkoi taas voittaa ja virtaa riittää, emme kahmineet mitään ihmeempiä tekemisiä vaan lähinnä tuli maattua laiturilla. Se toimi, vaikka onnistuin toki lomalla sotkemaan niin ruokarytmini kuin unirutiinini, joita nyt tässä kumpaakin palauttelen, koska ne saavat minut voimaan paremmin kuin minkä sattuu syöminen ja liian pitkään valvominen.

Teetkö itselle merkityksellistä työtä?

Viime vuonna töihin paluu loman jälkeen oli omalla kohdallani vaikea, ja kipuilin oikeastaan koko syksyn, talven ja kevään, olenko oikeassa paikassa vai missä minun pitäisi olla. Aika pian kesäloman jälkeen aloin ymmärtää, että olen unelmatyössä, mutta en omassani, vaan jonkun toisen unelmatyössä. Se oli raastava hetki, eikä toisaalta vielä muuttanut mitään, koska uskaltaminen oli vähissä. Tänä vuonna töihin paluu tuntuikin kevyemmältä, sillä vaihdoinhan päivähommia toukokuun lopussa.

Silti sanoisin, että loman jälkeinen aika tarjoaa meille mahdollisuuden omien arvojen ja oman duunin tarkasteluun. Teenkö sellaista työtä, jota haluan tehdä ja vastaako työ arvojani, vai toisiko merkityksellisyyttä sittenkin jokin muu asia? Oma viime kesäloman jälkeinen vuoteni kului pitkälti noita asioita pohtiessa ja yritinkin saada muutosta väkisin aikaan. Mutta koska yritin tavoitella muutosta negatiivisen ja pakon kautta, mitään ei tapahtunut vielä pitkään aikaan. Vasta kun olin nostanut kädet ilmaan ja lakannut pelkäämästä esimerkiksi tulevan toimeentulon takia, asiat alkoivat muuttua hurjaa vauhtia. Nyt tuntuu ihan hyvältä pysähtyä ainakin hetkeksi ja katsoa tämä työkortti ilman, että mietin koko ajan, pitäisikö minun olla jossain muualla. En ole haudannut suuria unelmiani vielä mihinkään, mutta kuten kirjoitin, unelmien ja tavoitteiden siirtäminen ei tarkoita niistä luopumista.

Miten selviytyä syksystä ilman, että arki tuntuu selviytymistaistelulta

Miten sitten olen ajatellut selvitä syksystä ilman, että eläminen tuntuu selviytymiseltä? Jos arki nimittäin tuntuu raahautumiselta, liian tukkoiselta ja siltä, että päivät ovat selviytymistä ja pakkopullaa, on ihan pakko pysähtyä ja tehdä muutoksia. Ajattelen, että meillä on tämä yksi elämä täällä ainakin tässä muodossa ja sitä kannattaa arvostaa ja siitä kannattaa nauttia. Omalta osaltani olen elämässäni raahautunut muista syistä ihan riittävästi ja kun ilon ja onnellisuuden löysin aikanaan elämän perusvireeksi, en halua siitä luopua, vaikka toki vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille eikä arki tosiaankaan ole vain ruusunpunaa ja popparia.

Olen päättänyt tehdä arkeni mahdollisimman helpoksi, niin helpoksi kuin mahdollista. Ruokaostokset hoidetaan jatkossa pääosin netissä ja ruoat kipaistaan hakemaan valmiiksi pakattuina kotia lähinnä olevalta noutopisteeltä. Meillä alkaa käydä myös joka toinen viikko siivooja. Mitä vähemmän tavaraa on ympärillä, sitä helpompaa. Vaikka kesälomalla en saanutkaan vaatekaappiani ja muutamaa laatikostoani siivottua, se on yhä ohjelmassa. Omat treenit kirjaan kalenteriin edellisenä viikonloppuna ja pidän kiinni niistä tärkeistä tapaamisista itseni kanssa. Vietän aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja yritän ymmärtää sen, ettei koko maailmaa tarvitse seurata. Illat rauhoitan rauhoittumiselle ja kuten keväälläkin, kännykkä jää eteisen lipastolle lentokonetilassa siinä iltakahdeksan maissa.

Jos freelancerina työskentelin usein myös viikonloppuisin, nyt viikonloput ovat vapaat. Jaksamista auttaa sekin, kun pitää niistä itselle sopivista rutiineista kiinni. Kunnioittaa arjen perusasioita, kuten nukkumista ja palautumista, säännöllistä ja semiterveellistä syömistä ja itselle sopivaa ja riittävää liikuntaa. Muistaa sen, että on elämää myös töiden ympärillä.

We can do this! Ja vielä on kesää jäljellä!

Itsenäisyyspäivä on muuten perjantai ja jouluaatto tiistai, yes!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

Vatsa pisti kesäsyömisille stopin

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista

Tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista. Sellaista mietin juuri tällä viikolla. Kesäkuu on hurahtanut sellaista vauhtia, että hyvä kun pysyy itse mukana. Näin ensimmäisenä loma-aamuna totesin, että itse asiassa nyt tuntuu siltä, että olisin pärjännyt ilman lomaakin, jota aloin edellisessä elämänvaiheessa odottaa jo joskus helmikuussa, kääk. 

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

Ihminen saa väsyä – mutta silloin on tehtävä muutoksia. Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta. Kesäloman kynnyksellä havahduin siihen, miten täynnä viimeiset viikot, kuukaudet ja ehkä oikeastaan vuodetkin ovat olleet. Kirkkaasti taas oivalsin sen, että loman tarkoitus ei ole se, että juuri ja juuri 

Kesä tuntuu palkinnolta – se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan

Kesä tuntuu palkinnolta – se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan

Luonto antaa parastaan ja kesä on jo ovella sateesta huolimatta. Tuntuu, että pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihan sama, sataako vai eikö sada, tärkeintä on saada valoa! Eikä mikään ole oikeasti tuota vaaleanvihreänä loistavaa luontoa kauniimpaa juuri nyt.

Toki toivon, että lämpö hellisi meitä kuten viime kesänä, kun nilkutin menemään jalkapöytä murtuneena. Toivon, että tästä kesästä tulisi paras juoksu- ja treenikesä ikinä. Viime kesänä tuo suunnitelma meni pieleen, mutta sitten toimin sen mukaan, mikä tilanne oli ja mikä oli mahdollista. Alppijuoksureissua lukuun ottamatta tämä kesä tulee vietettyä tiiviisti kotimaassa, ja hyvä niin, sillä onhan kesä-Suomi kaunein kaikista.

Ostin mekon itselleni lahjaksi eräänä tärkeänä päivänä.

Koska sattuneesta syystä viiden viikon loma lyheni kolmeksi ja puoleksi viikoksi, meinasi jo iskeä ahdistus siitä, ehdinkö tehdä lomalla kaiken, mitä olen suunnitellut tekeväni. Sitten pysähdyin kuuntelemaan omaa jorinaa pääkopassani – viisain tekoni vähään aikaan. Koska lomalla yksi parhaita juttuja on se, että ei ole aikatauluja, ymmärsin onneksi nyt ajoissa sen, ettei lomaa kannata tunkea täyteen ohjelmaa ja alkaa suorittaa. Se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan. Ja halutaan. Alppireissulla etenemme kellon kanssa, koska muuten ryhmässä toimiminen olisi hankalaa, mutta muuten aion ottaa mahdollisimman lungisti ja nauttia kellottomuudesta ja aikatauluista.

Ihan järisyttävän vehreää ja vihreää!

Toivon, että kesäni sisältää ennen kaikkea makoilua laiturilla, meren tuijottamista, juoksentelua metsäpoluilla, paljon jäätelöä. Aikaisia aamuja, perheen ja ystävien kanssa olemista, uusia kokemuksia, iloa ja rakkautta. Läsnäoloa hetkessä, onnea, mustikoita ja kantarelleja. Lepoa ja hitaita aamiaisia, uimarannalla makoilua, kirjan lukemista ajan kanssa.

Ei paljon sade haittaa, pääasia on, että on valoisaa!

Kesä tuntuu palkinnolta pimeän ja pitkän talven jälkeen. Itse pyrin fiilistelemään hetkeä enkä ainakaan halua miettiä sitä, miten nopeasti se voi ohi suhahtaakaan, kun nauttii olostaan ja elämästään. Rakastan kesää! Ehkä se johtuu siitä, että olen kesänlapsi ja syntynyt kesäkuun alussa.

Mitä SUN kesään kuuluu?

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Lomalla piti tehdä kaikenlaista – suunnitelmat muuttuivat

Lomalla piti tehdä kaikenlaista – suunnitelmat muuttuivat

Viikko päivätöitä takana loman jälkeen ja aika summata, mitä lomalla tapahtui. Lomalla piti tehdä kaikenlaista, mutta suunnitelmat muuttuivat. Pidin toukokuussa jo yhden viikon lomaa, kun olin Garda-järvellä Katja Keräsen joogaleirillä. Heinäkuulle jäi vajaa neljä viikkoa kesälomaa ja suuret suunnitelmat. Ensimmäisen lomaviikon jännittävin tapahtuma oli Stockholm 

Uusi alku…

Uusi alku…

…Loman jälkeen! Puolitoista viikkoa ilman suorittamista tuntui ikuisuudelta. Täällä sitä ollaan taas. Miten hyvää pysähtyminen tekikään! Oleminen ja vain arjen kokeminen ja sen oman elämän suoraan lähetykseen kaikin aistein kiinnittyminen auttoi minua tekemään itsestäni (ja maailmasta) monenlaisia havaintoja, niin mieluisia kuin epämieluisiakin. Kas, kun en ole