Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Omalta osaltani lomat on nyt lusittu ja duunihommat pyörähtivät käyntiin vauhdikkaasti. Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka? Syksyllä en ohjaa lainkaan ryhmäliikuntatunteja, mutta juoksukoulut starttaavat elokuun puolivälissä ja jatkuvat limittäin aina joulukuun puoliväliin saakka. Toimin Helsingissä Vauhtisammakon pääohjaajana, olen ohjaamassa niin aivan juoksua aloitteleville sopivassa Startissa, alkajissa kuin kuntoilijoissakin, joten syksystä tulee juoksupainotteinen ja hyvä niin. Startissa ja kuntoilijoissa on muuten vielä hyvin tilaa! Katso lisää Vauhtisammakon nettisivuilta tai kysy suoraan minulta.

Lisäksi Tuukan, Marjaanan ja minun Minä onnistun -valmennus painonpudottajille ja elämänmuutoksen tekijöille alkaa 19.8.  Valmennus kestää 12 viikkoa ja se sisältää niin ruokavalioneuvontaa, treeniohjelmia kuin henkistä tukeakin. Olemme saaneet valmennuksesta pääosin erittäin myönteistä palautetta ja koska sitä toivottiin niin paljon, sitä jatketaan pienten viilausten kera.

Voisi siis sanoa, että täydellä höyryllä eteenpäin ja loman jälkeisen pehmeän laskun voi unohtaa. Mutta miten ehkäistä sitä, ettei päivätöiden neljäntenä päivän tarkista kalenterista sitä, minä viikonpäivänä itsenäisyyspäivä ja jouluaatto olivatkaan, ja että virtaa riittää tasaisesti aina seuraavaan lomaan saakka ilman totaalista uupumista?

Virtaa ei ole, koska loma meni suorittamiseksi?

No ainakin kannattaa tarkastella sitä, millainen olo loman jälkeen on. Jos ensimmäisinä työpäivinä tuntuu sille kuin olisi jyrän alle jäänyt eikä virtaa riitä, voi olla, että lomalla on ollut liikaa tekemistä ja loma on mennyt suorittamiseksi. Silloin kannattaa ihan oikeasti ottaa kalenteri käteen ja tarkastella, mitä arki tuo tullessaan, onko jotain, mistä voisi ehkä karsia viimeistään syksyn aikana? Voi myös pysähtyä miettimään, miksi kalenterin on oltava niin täynnä koko ajan. Onko kenties joitain asioita tai tunteita, joiden kohtaamista yrittää pakoilla suorittamisella?

Vaikka itse emme juuri olleet Helsingissä heinäkuussa, loma oli sopivan rento. Tosin tyypillisestä kesätekemisestä jäikin tekemättä varmasti 70 prosenttia tavallisesta, ja näkemättä jäivät vakiolomakohteet niin Hanko, Fiskars kuin Muumimaailmakin. Mutta onhan vielä kesää ja vapaita viikonloppuja jäljellä ja syksykin on pitkä. Jotain olen siis oppinut, kun en tänä vuonna tunkenut lomaani täyteen tekemistä. Ehkä virtaa riittää juuri siksi, ettei loma mennyt suorittamiseksi?

Itsehän starttasin puolisoni mösjöön kanssa Alppireissulle heti, kun lomat olivat alkaneet. Se oli paras päätös pitkään aikaan. Alpeilla tuon reilun 160 kilometrin eteneminen oli niin keskittymistä vaativaa, etten ehtinyt ja pystynyt miettimään mitään omia asioita, olin heti totaalisen lomalla ja työt tuntuivat erittäin kaukaiselta asialta. Reissusta toipumiseen meni viikko, mutta kun elämä alkoi taas voittaa ja virtaa riittää, emme kahmineet mitään ihmeempiä tekemisiä vaan lähinnä tuli maattua laiturilla. Se toimi, vaikka onnistuin toki lomalla sotkemaan niin ruokarytmini kuin unirutiinini, joita nyt tässä kumpaakin palauttelen, koska ne saavat minut voimaan paremmin kuin minkä sattuu syöminen ja liian pitkään valvominen.

Teetkö itselle merkityksellistä työtä?

Viime vuonna töihin paluu loman jälkeen oli omalla kohdallani vaikea, ja kipuilin oikeastaan koko syksyn, talven ja kevään, olenko oikeassa paikassa vai missä minun pitäisi olla. Aika pian kesäloman jälkeen aloin ymmärtää, että olen unelmatyössä, mutta en omassani, vaan jonkun toisen unelmatyössä. Se oli raastava hetki, eikä toisaalta vielä muuttanut mitään, koska uskaltaminen oli vähissä. Tänä vuonna töihin paluu tuntuikin kevyemmältä, sillä vaihdoinhan päivähommia toukokuun lopussa.

Silti sanoisin, että loman jälkeinen aika tarjoaa meille mahdollisuuden omien arvojen ja oman duunin tarkasteluun. Teenkö sellaista työtä, jota haluan tehdä ja vastaako työ arvojani, vai toisiko merkityksellisyyttä sittenkin jokin muu asia? Oma viime kesäloman jälkeinen vuoteni kului pitkälti noita asioita pohtiessa ja yritinkin saada muutosta väkisin aikaan. Mutta koska yritin tavoitella muutosta negatiivisen ja pakon kautta, mitään ei tapahtunut vielä pitkään aikaan. Vasta kun olin nostanut kädet ilmaan ja lakannut pelkäämästä esimerkiksi tulevan toimeentulon takia, asiat alkoivat muuttua hurjaa vauhtia. Nyt tuntuu ihan hyvältä pysähtyä ainakin hetkeksi ja katsoa tämä työkortti ilman, että mietin koko ajan, pitäisikö minun olla jossain muualla. En ole haudannut suuria unelmiani vielä mihinkään, mutta kuten kirjoitin, unelmien ja tavoitteiden siirtäminen ei tarkoita niistä luopumista.

Miten selviytyä syksystä ilman, että arki tuntuu selviytymistaistelulta

Miten sitten olen ajatellut selvitä syksystä ilman, että eläminen tuntuu selviytymiseltä? Jos arki nimittäin tuntuu raahautumiselta, liian tukkoiselta ja siltä, että päivät ovat selviytymistä ja pakkopullaa, on ihan pakko pysähtyä ja tehdä muutoksia. Ajattelen, että meillä on tämä yksi elämä täällä ainakin tässä muodossa ja sitä kannattaa arvostaa ja siitä kannattaa nauttia. Omalta osaltani olen elämässäni raahautunut muista syistä ihan riittävästi ja kun ilon ja onnellisuuden löysin aikanaan elämän perusvireeksi, en halua siitä luopua, vaikka toki vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille eikä arki tosiaankaan ole vain ruusunpunaa ja popparia.

Olen päättänyt tehdä arkeni mahdollisimman helpoksi, niin helpoksi kuin mahdollista. Ruokaostokset hoidetaan jatkossa pääosin netissä ja ruoat kipaistaan hakemaan valmiiksi pakattuina kotia lähinnä olevalta noutopisteeltä. Meillä alkaa käydä myös joka toinen viikko siivooja. Mitä vähemmän tavaraa on ympärillä, sitä helpompaa. Vaikka kesälomalla en saanutkaan vaatekaappiani ja muutamaa laatikostoani siivottua, se on yhä ohjelmassa. Omat treenit kirjaan kalenteriin edellisenä viikonloppuna ja pidän kiinni niistä tärkeistä tapaamisista itseni kanssa. Vietän aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja yritän ymmärtää sen, ettei koko maailmaa tarvitse seurata. Illat rauhoitan rauhoittumiselle ja kuten keväälläkin, kännykkä jää eteisen lipastolle lentokonetilassa siinä iltakahdeksan maissa.

Jos freelancerina työskentelin usein myös viikonloppuisin, nyt viikonloput ovat vapaat. Jaksamista auttaa sekin, kun pitää niistä itselle sopivista rutiineista kiinni. Kunnioittaa arjen perusasioita, kuten nukkumista ja palautumista, säännöllistä ja semiterveellistä syömistä ja itselle sopivaa ja riittävää liikuntaa. Muistaa sen, että on elämää myös töiden ympärillä.

We can do this! Ja vielä on kesää jäljellä!

Itsenäisyyspäivä on muuten perjantai ja jouluaatto tiistai, yes!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

Vatsa pisti kesäsyömisille stopin

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa