Päätöksistä

Helteinen syksy on todella käynnistynyt täydellä teholla. Olen todella inspiroitunut tavallisesta arjesta ja asioiden tekemisestä. Toki asioiden etenemisellä ja valmistumisella on mahtava hekumoida, mutta kuten sanottu, hedelmät tulevat sitten aikanaan.

Olen ihminen, joka mielellään tekee montaa asiaa kerralla, mutta jolla on uskomattomia käynnistymisvaikeuksia. Kun vertaa minua nyt siihen viime viikon tyyppiin, joka ajelehti hämmentyneenä ja suunnitteli kalenterin päivittämistäkin kaksi päivää, on kyllä ihan eri meiningit. Sama kaava pätee itselläni liikunnassakin. Jahkailen epämotivoituneena vaikka kuinka pitkään ja yritän urheilla, mutta kun saan treenit kunnolla käyntiin ja liikunnasta rutiinin, en jää enää sohvalle makoilemaan.

Mutta miten voi olla, että ensin on ihan saamaton ja lopulta järisyttävän tehokas ja kunnianhimoinen. Aargh. Välillä ärsyttää olla näin joko tai -ihminen, mutta kai sekin on jo hyvästä, että sen tiedostaa. Olen ihminen, jonka on päätettävä, että nyt alan hommiin. Nyt alan liikkua. Nyt teen sitä ja tätä.

Sama joko tai -asenne taitaa päteä myös fiiliksiin. Useimmiten olen onneksi (ja erityisesti muiden onneksi) hyvällä tuulella, mutta kun stoppi tulee, niin syvät vedet vievät helposti mukanaan. Onneksi nämä fiilarit ovat enää laskettavissa tunneissa, joskus aikaisemmin saatoin harmitella asioita parikin päivää. Että kyllä tässä itsensä kehittämisessä on ollut oma hyötynsä, voin suositella. Olen oppinut päättämään, että nyt itsesääli tai huonovointisuus riittää. Keskustelin muuten tästä teemasta erään ystävän kanssa, jolla on samanlaisia taipumuksia. Hän totesi asian niin hyvin, että on huomannut onnellisuudenkin olevan kuin päätös, joka on tehtävä päivittäin uudelleen. Aivan! Minulla on tapana joka aamu silmäni avatessa miettiä, miten voin nauttia tästä päivästä eniten. Kun siihen samaan syssyyn päättää olla myös onnellinen tänään eikä vasta joskus, on varmasti loistopäivä edessä.

Samaa päättämistä olen havainnut hyväksi noudattaa myös erilaisissa ihmissuhteissa. Ei voi vain olla ja elää ja lipua arjen mukana tekemättä mitään tai antamatta itsestään toiselle ja olettaa, että asiat ovat sillä tapaa hyvin. Jokainen päivä voi tehdä päätöksen (oli kyse sitten mistä tahansa ihmissuhteesta), että haluan olla tässä ja nyt, haluan olla tuon ihmisen elämässä ja haluan myös, että hän on minun elämässäni. Kukaan muu kun ei voi elää itsen puolesta, joten vastuu on jokaisella meistä.

Ihanaa torstaita! Viikonloppu häämöttää jo!

Tämäkin voi olla päätös!