Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat olla rehellisiä itselleen ja toteuttaa unelmiansa. Itsekin olen hyvällä tiellä matkalla kohti haaveitani.

Hiljattain luin Metro-lehdestä toimistopäälliköstä, joka kyllästyi papereiden pyörittelyyn, alkoi blogata ja työskentelee nykyään valokuvaajana. Ystävä- ja tuttavapiirissä on myös kaikenlaista jännittävää ollut ilmassa jo pitkän aikaa: eräs ryhtyy yksityisyrittäjäksi, toinen muutti kaupungista maalle lapsuudenkotiinsa, kolmas jätti kokopäivätyönsä toimistossa ja ryhtyi ohjaamaan jumppaa, neljäs pakkasi perheensä ja lähti ulkomaille, viides siirtyi sisäpyöräilyssä asiakkaasta ohjaajaksi. Esimerkkejä riittää loputtomiin, ja arvostan jokaista, joka uskaltaa hidastaa tai muuten muuttaa elämäänsä, jos ei ole siihen tyytyväinen.

Itselle tärkeiden asioiden tavoittelussa ei ole mitään haittaa, vaikka sitä tekisi aluksi sitten mielikuvissa. Tavoitteita, haaveita ja unelmia kohti kannattaa pyrkiä, vaikka se vaatii kovasti työtä. Jos kaiken saisi helposti ja ilmaiseksi, mitä järkeä missään olisi.

Kuten kirjailija Paulo Coelho jälleen facebookissaan totesi: No one is in charge of your happiness but you.

Ajattele sitä.