Paluu ruotuun

Viimeiset lomapäivät ovatkin menneet melko sateisissa merkeissä. Olen myös tehnyt innokkaasti töitä vähän joka päivä, kun niitä kerran on ollut. Treenit ovat jääneet vain omien ohjausten varaan ja suuhuni olen laittanut mitä sattuu. Eilen esimerkiksi ajoimme 120 kilometriä edestakaisin hampurilaisen (ja suomalaisen peltomaiseman) takia!

Kohta tämä hupi on kielletty.

Syksy on aina ja joka vuosi merkinnyt minulle uuden alkua. Sitä se on monessa mielessä nytkin, monta uutta ja jännittävää asiaa odottaa kulman takana. Osa on sellaisia, jotka jo tiedän, osa on täysi mysteeri. Olen valmis. Olen nostanut kädet ilmaan ja pyrin pysyttelemään siinä fiiliksessä, että annan elämän virrata. Huomasin nimittäin ehkä sadannen kerran elämässäni, että kun nostin kädet ilmaan ja annoin asioille luvan tapahtua, alkoi tapahtua pelkkää hyvää. Työkeikkaa alkoi pukata. Sain kiinnostavia yhteistyöehdotuksia. Voitin kahdesti arvonnassa, ensin Köketin brunssin ja sitten ihastuttavan Hannan kirjat Safkaa sekä Safkaa ja vinkkua. Siinä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä, että onpa elämä hauskaa, helppoa ja vaivatonta, eikä mikään ole mahdotonta.

Ja tämäkin! Ajabaja!

Kesän rötväilyn jälkeen tuntuu tärkeältä myös laittaa itsensä järjestykseen ja karsia kaikki turha pois. Juurikaan mitään ylimääräistä tavaraa meillä ei ole kotona näiden jatkuvien puhdistuskohtausteni vuoksi, mutta olen alkanut jo detoxata itseäni esimerkiksi netin käytön suhteen. Olen juurikin ollut taas koko kesän sitä tyyppiä, joka irrottaa otteensa älypuhelimestaan vasta siinä vaiheessa, kun silmät alkavat lupata ja keho on jo puoliksi unten mailla. Olen myös selkeästi sitä tyyppiä, joka kaipaa tiukempaa ohjeistusta päästäkseen ruotuun. Tein päätöksen, että klo 21 jälkeen en puhelimeeni enää koske, vasta aamulla sen minut herättäessä. Kotona pidän puhelimeni lipaston päällä. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Voi myös vaikka vain istua paikallaan, jos juttuseuraa ei ole. Ehkä, heh. Joka tapauksessa aion harjoitella läsnäoloa.

Joo, kyl se on niin, että kun katseen irrottaa kännykästä, saattaa löytää ympäriltään ihmeellisen maailman. (Kuva: Pinterest)

Myös uusi ruokavalio odottaa minua tulevan kuukauden ajan, kerron siitä sitten, kun olen saanut homman käyntiin. Joka tapauksessa sanon syyskuuksi heipat niin sokerille, suolalle, alkoholille, vehnälle ja monelle muulle asialle. Ehkä jopa kahville. Samalla toivotan tervetulleeksi sitruunaveden, kalan, kanan ja kasvikset ja monen muun asian, joka on jäänyt syömättä tai turhan vähälle. Ohjauksia on syyskuun ekalla viikolla paljon, sillä omien 9 viikkotunnin lisäksi olen ottanut sijaistuksia. Tuskin maltan jo odottaa lihaskipua ja -väsymystä, joka varmasti iskee, mutta terveellä tavalla. Tervetuloa sisäpyöräily, niskaselkä-tunti, voima-tunti, bodypump, intervallisteppi ja joka iltainen 20 minuutin venyttely. Tervetuloa säännöllinen hieronta, siellä en ole käynytkään kahteen kuukauteen. Tervetuloa rullailu. Rakas foam roller -rullani luulit ehkä, että en ikinä enää kaiva sinua olohuoneen lipaston alta esiin. Olit väärässä.

Tervetuloa kumisaappaat ja sateen raikastama metsä. Tervetuloa kynttilät ja takkatuli. Tervetuloa kaikinpuolin terveellinen elämä. Ah. Olen niin valmis! Eikä syksy kuulosta enää ollenkaan pahalta, vaan jopa houkuttelevalta.

Syksy saa tulla!

Tervetuloa säännöllisyys, rutiinit ja toisto. Odotan jo kovasti aikaisia nukkumaanmenoja, runsasta unta ja vartin power nappeja. Olen siitä onnekas, että voin torkahtaa töissä! Pomoni, viisas nainen, kun uskoo, että se on hyväksi ladata akkuja kesken päivänkin.

Olen myös alkanut meditoida pitkän tauon jälkeen. Iltaisin kun istun kuopukseni sängyn vierellä (asuuko meillä ehkä maan ainoa 3.5-vuotias, joka haluaa, että äiti nukuttaa!), olen ottanut tavakseni lähetellä rakkautta, iloa ja energiaa ihan kaikille ihmisille, jotka sillä hetkellä tupsahtavat mieleeni. Toivottavasti tulee perille!

Syyskuussa aion keskittyä paljon myös itseeni. Kun minä voin hyvin, myös ihmiset ympärilläni voivat hyvin.

Millaisia syyssuunnitelmia sinulla on?