Parasta lääkettä

Tiedättekö mikä on minun mielestäni ihan parasta tiukan työviikon ja perjantaisen Prisma-reissun jälkeen?

Hikoilu ja niin kova hengästyminen, että joutuu nojaamaan polviinsa ennen kuin jatkaa uudelleen.

Se tunne, kun jalat vain juoksevat ja näet itsesi kuin ulkopuolelta.

Flow.

Kaikenlaisia vaivoja poteneena ja myöskin pari vuotta liikkumaan lähtemisen kanssa taistelleena osaan nykyään arvostaa jokaista treenikertaa ja jokaista ottamaani juoksuaskelta. En enää valita sitä, että pitäisi raahautua lenkille, vaan nautin siitä, että voin mennä lenkille. Jos en jaksa, en mene. Mutta en myöskään valita. Tiedostan hyvin sen, ettei kaikille ole mahdollista liikkua. Tiedän myös sen, että vaikka haluaisi liikkua, ei aina pysty. Siksi siitä, mihin itse pystyy, kannattaa olla äärimmäisen kiitollinen. Itseään kannattaa myös kehua ja kannustaa. Mutta ei pakottaa. Liikunnan tulee olla pääsääntöisesti hauskaa, vaikka epämukavuuttakin saa paikoin kokea.

Eilen tuli hikoiltua ihan huikeiden näköalojen äärellä Helsingin Vanhassa Herttoniemessä.

Suosittelen!

Liikunnallista viikonloppua, voimaa ja rakkautta lapsettomien lauantaihin sekä iloa äitienpäivään.

Ihan mahtava treeni! Voin suositella. Näitä voi myös kävellä.

8 kertaa ylös ja alas. Suosittelen.