Pari vinkkiä Tallinnaan..

.. ja pari sanaa ystävyydestä.

Onpas todellakin taas viikko hurahtanut ihan valtavaa vauhtia, eikä ihme, sillä olen ohjannut, valmentanut, haastatellut ja ollut kotona kipeän lapsosen kanssa. Vuoroa on vaihdettu läpsystä kotiovella ja näin se taas viikonloppukin tulee menemään osittain työn merkeissä. Onneksi tuli kesä levättyä, nyt on virtaa toteuttaa itseä ja painaa hommia. Ja tiistainahan sain testiin Philipsin kirkasvalolampun, josta kirjoitan myöhemmin, viimeistään alkavalla uudella viikolla. Vaikka en mistään kaamosväsymyksestä kärsikään, olen silti käyttänyt valoa nyt jo kolmena aamuna. Väsymystä valittelevan teinityttärenikin olen opastanut istumaan sen ääressä vähintään 30 minuuttia. Tiistaisessa tilaisuudessa kuulin älyttömän kiinnostavaa uniasiaa, joten lisää juttua tulossa pikapuoliin .

Maanantaina pääsin jälleen merille, kun ystäväni kanssa suuntasimme päiväksi Tallinnaan. Olen niin meri-ihminen, että puolisonikin tokaisi kesällä, että olen sellainen #jagälskarhavet-tyyppi. Kyllä vain. Merellä silmä lepää ja sieluni pystyy hengittämään, jos nyt runolliseksi haluan heittäytyä. Maanantaiselle matkalle lähdimme Viking Linen XPRS-laivalla ja paatti olikin tupaten täynnä syyslomista johtuen. Itselläni ei ollut sen koommin suurempia suunnitelmia Tallinnaa ajatellen, olinhan juuri siellä piipahtanut vuosikausien tauon jälkeen elokuussa. Ystäväni halusi ensimmäisenä venäläiselle torille (Keskturg) ostamaan suolakurkkuja. Näin ne mielenkiinnon kohteet muuten vaihtuvat. Kun kaksi vanhinta tytärtäni kysäisivät, mitä aiomme Tallinnassa tehdä, vastasin, että no ainakin ostaa suolakurkkuja. Siihen tyttäreni vain totesivat, että jee, kuulostaa todella hauskalta reissulta, onneksi olkoon. Olin aistivani pientä ironiaa heidän sanoissaan, mutta tiedä häntä sitten.

Tori ja kauppahalli sijaitsevat muutaman sata metriä Tallinnan Stockmann-tavaratalosta. Ystäväni oli tosiaan ottanut kotoaan mukaan tiiviitä muovirasioita, joihin hän kurkkuja sitten shoppaili. Tarttuipa matkaan myös pari kolme kiloa erilaisia juustoja, itse vain tyydyin ihailemaan tarjolla olevia tuotteita ja fiilistelemään torin ja kauppahallin autenttista tunnelmaa. Ihan kuin olisimme palanneet vuosikymmeniä taaksepäin, niin viehättävän pysähtynyt paikka oli. Itse ihailin kukkakuosisia, paksuja plyyshisiä aamutakkeja, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ehkä sellaisen aika on sitten myöhemmin, vaikka sitten eläkeiässä.

Yhteistä kieltä ei rouvan kanssa ollut, mutta hyvin hoituivat kaupat.

Oma homejuustosuosikkini Regina Blue maksoi vain 9,90 e/kg kuin myös italialainen parmiggiano. Nam.

Torilta suuntasimme sitten kohti Kalamajaa ja Telliskivin aluetta. Siellä lähellä muuten sijaitsee toinen tori ja ilmeisesti myös kauppahalli. Jo elokuussa piipahdin tuolla ja kävin syömässä F-Hoone-ravintolassa, jota voin todella lämpimästi suositella. Alue on ulkoasultaan hieman rähjäinen ja työmaiden ja rakennusten purkutöiden takia kulku paikoin hieman hankalaa ja epäselvää, mutta sinne vain rohkeasti pidemmälle. Tällä kertaa halusin kokeilla minulle muutamaltakin eri taholta suositeltua Kukeke-ravintolaa. Paikka oli huomattavasti F-Hoonetta pienempi, mutta hurjan viihtyisä.

Bar Bistro Kukeke. Tämäntyyppistä Helsinkiinkin, kiitos.

Pyörimme aikamme alueella ja lopulta kysyin joltain ohikulkeneelta, missä Kukeke on. Oletimme nimen lukevan seinässä, emmekä ymmärtäneet heti, että komealla kukkokyltillä oleva ravintola on juuri etsimämme. Parilla kympillä söin alkupalan, pääruoan ja join lasin proseccoa. Annokset olivat rakkaudella väsätyt ja ruoka todella maistuvaa.

Kuhaa ja papuja voikastikkeessa maksoi 12 euroa.

Samalla alueella sijaitsee muuten myös Pudel Bar, jonka luulin melkein tähän päivään asti tarkoittavan puudelia! Kunnes huomasin, että sieltä mukaan nappaamassani käyntikortissa oli pullon kuva, puteli. Pudel Barissa oli tarjolla runsas määrä eri oluita ja siidereitä. Ja onhan kyseisessä kaupunginosassa ihan vieressä lisäksi vielä muun muassa Ravintola Lendav Taldrik ja useita sisustuskauppoja, joissa käynti jäi seuraavaan kertaan. Telliskivin alueelle kävelee satamasta parikymmentä minuuttia. Sinne voi myös ottaa raitiovaunut numero 1 ja 2. Suosittelen kokemaan alueen, joka on oikein kiva, trendikäs ja viihtyisä.

Tämäkin putiikki jäi ensi kertaan.

Vielä tuosta matkakumppanistani. Olemme hänen kanssaan olleet samalla ala-asteella eli tunteneet jo 27 vuotta. Elämä on vienyt meitä eri suuntiin, mutta silti yhteys on aina säilynyt, välillä paremmin, välillä huonommin. Olemme hänen kanssaan aivan erilaisia, pidämme eri asioista, kuuntelemme erilaista musiikkia ja puuhailemme ihan eri juttuja, mutta silti olemme ystäviä. Elämäntilanteemmekin ovat erilaiset, sillä ystäväni elää hektistä pikkuvauva-aikaa ja itse olen jo ohi sen vaiheen. Kun näemme, näemme usein lastemme kanssa, emmekä silloin ikinä pysty keskustelemaan, koska aina on joku pieni tai vähän isompi keskeyttämässä jutustelua. Olikin aika nastaa päästä kaksin matkalle ja juttelemaan kunnolla. Vaikka asumme samassa kaupungissa, emme silti näe kovinkaan usein. Aina kun näemme, jatkamme siitä, mihin viimeksi olemme jääneet. Kyllä saa ihminen olla kiitollinen noin kauan rinnalla kulkeneesta ihmissuhteesta. Kyseinen ystäväni on yksi heistä, joihin luotan täysin. Hän tietää kurjimmatkin hetkeni ja on aina vilpittömän iloinen onnistumisistani. Sellainen ystävyys tuntuu hyvältä. Itse olen ihan liian vähän yhteyksissä tärkeimpiin ihmisiin. Mietinpä, että voisi ottaa käyttöön ihan oikean päivän vaikka kerran pari kuussa, jolloin ystäviä lähestyy erilaisin viestein ja soitoin. Tuntuu siltä, ettei kukaan soita ikinä enää kenellekään, kun aina vain ollaan täällä somessa.

Ja niin se vain pikkureissu Tallinnaan antoi lisää virtaa ja tuntui ihan oikealta vapaapäivältä. Kyllä jaksaa taas. Ja jos kaipaat ravintolavinkkejä Tukholmaan, lue tämä. Farang Stockholmin keittiömestari Kim Öhman kertoi minulle parhaat mestat, joissa syödä ja juoda.

Iloista perjantaita sinulle!