Pikku muistutus

Tämä viikko ei kaikista hyvistä ja iloisista kohtaamisista huolimatta ole ollut aivan parhaasta päästä. Silloin kannattaa valita elokuva, joka toimii myös pikku muistutuksena. Itse päädyin Javier Bardemin tähdittämään Biutifuliin. En ole vielä päässyt filmin loppuun asti, mutta leffahan kertoo kuolemansairaasta ja pikkurikollisesta yksinhuoltajaisästä, joka yrittää laittaa lastensa, päihdekierteessä olevan ex-vaimonsa ja laittomien siirtolaisten asioita kuntoon ennen kuolemaansa. Leffa on visuaalisestikin paitsi raju ja realistinen, niin samalla se on myös kaunis, mutta koruton. Hieman sekavalta se vaikuttaa näin ensi katselulla, mutta Bardem on ihan yhtä hyvä kuin aina, eli loistava.

Tuntuu, että lähiaikoina on ollut niin paljon huonoa karmaa liikkeellä, että olen aivan unohtanut iloita niistä pienistä asioista. Tällainen järkyttävä filmi on oivallinen herättäjä. Minulla on työtä, katto pään päällä, terveyttä, perhe ja ystäviä. Ja kuten eräs rakas ihminen sanoisi: Sulla on kaksi jalkaa, kaksi kättä, sä pystyt kävelemään. Mieti sitä.

Aina tätä onnea ei vain muista kunnioittaa, ihmisluonto lienee sellainen. Tai ainakaan silloin, kun asiat ovat suurinpiirtein hyvin.

Kirjoitin itselleni kalenteriin viisi kohtaa. Kun nämä ovat hanskassani, keksin taas muutaman lisää, joissa voisin petrata.

1) Arvostan arkea enemmän. Saamme tämän ilmaiseksi. Jokaisella meistä on omat lähtökohtansa, mutta vain minä itse teen omasta arjestani mahdollisimman hyvän ja minulle sopivan.

2) Muistan hymyillä! Hymy tarttuu ja saa toisetkin iloiseksi. Otsaani on alkanut koristaa sama vanha stressiryppy, ja olen nyt kahdesti kuullut näyttäväni vihaiselta, vaikka en ole sitä ollut, en todellakaan! Eräässä infossa muuten Marika Borg kertoi, että myös tekohymy toimii, jännä juttu. Hymyasiassa otan Piksulta mallia. Hän hymyilee täysin vapautuneesti kelle tahansa, ja saa täysin ventovieraan vastapuolenkin puhkemaan Hangon keksiksi.

3) Teen, en murehdi. Jos mieltäni vaivaa jokin asia, hoidan sen heti pois päiväjärjestyksestä. Yleensä ikävän asian hoitaminen tuo mukanaan helpotuksen ja mukavan asian hoitaminen taas tuo hyvän mielen.

4) Lisään lempeyttä arkeeni. Annan sen näkyä teoissani, sanoissani, eleissäni ja erityisesti puheissani. Minulla on KOVA ääni kuten jumppaopella kuuluu ollakin ja kaiken lisäksi KOROTAN sitä huomaamatta ja joskus tahallanikin. Sellainen voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka puhuvat lempeällä ja pehmeällä äänellä, tiedättehän sellaisella, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.

5) Muistan kiitollisuuden. Nyt ja aina. Jotta tämä hyvä tapa ei unohtuisi, kirjoitan tästä lähtien jokaisesta päivästä ylös viisi asiaa. Tällaisen kiitollisuuspäiväkirjan lueskeleminen on varmasti myöhemminkin ihan hyvää ja silmiä avaavaa puuhaa.

Heräsin aamulla siihen, että minua killitettiin pinnasängyn pinnojen välistä. Piksusta muistan olla kiitollinen joka hetki.