Piksu goes ulkosaaristo

Nyt on juhannus lusittu! En ole oikein ikinä ollut intona näistä niin kutsutuista pakollisista juhlapäivistä, mutta tänä vuonna oli oikein mukavaa. Erityismukavuus saattoi johtua siitä, että paikalla oli useampi lapsi. Piksun ja keskimmäiseni lisäksi saimme nauttia nimittäin neljän tukholmalaisserkun läsnäolosta. Menoa, meininkiä ja vilskettä siis riitti. Kyllä se vain niin on, että ainakin minun mielestäni lapset tekevät juhlan.

Ja olihan jännittävää seurata vauvamme ensivisiittiä ulkosaaristoon. Turhaan jännitin, sillä Piksusta kehittyi ensikäynnillä oikea Skäriflicka, pieni Pampula.

Venematka meni joutuisasti, tosin Piksu ei pitänyt pelastusliivistään ja nukuttamaankin meinasi alkaa.

Halvatun pelastusliivi meinasi saada herneen Piksun nenukkaan.

Tässä ollaan vasta menossa ja kaikki hauska edessäpäin!

Villa on ollut pystyssä yli sata vuotta. Hauskaa ajatella, että Piksu tulee viettämään siellä kesää omien lastensa kanssa.

Piksu nautti lämpimästä säästä omassa sitterissään chillaten.

Onneksi olimme ottaneet mukaan Piksun sitterin. Siinä hän istuskeli myös ulkona ja potkutteli jaloillaan vauhtia. Ilman sitä olisimme olleet pulassa, sillä Piksu ei jaksa jatkuvasti istua jonkun sylissä puristeltavana.

Aattona pistimme juhannuskokon pystyyn läheiselle minisaarelle.

Minisaarella oivaksi kapistukseksi osoittautui rintareppu, onneksi sekin oli tullut mukaan. Piksu kulki siinä kätevästi ja otti pienet nokosetkin, sillä aikaa kun me muut ihailimme kokkoa ja käristimme makkaraa.

Vaikka uni tuli jo ennen puolta yötä, ehdimme nauttia upeasta juhannusillasta.

Juhannuspäivän vietimme naapurissa sukulaisissa.

Piksu pappas flicka chillailee jälleen sitterissään.

Vettä satoi, tosin vain vähän, mutta emmehän ole sokerista tehtyjä.

Melkein oli sääli lähteä, mutta työt kutsuivat.

Vaatteita mukana oli juuri riittävästi, sillä sotkua tuli totta kai. Muutama ekstrabody tai sitten ruokalappu olisivat olleet tarpeen. Ja mistä lie johtuu, että silloin, kun olosuhteet ovat alkeellisemmat, vaipassa on jatkuvasti jättiläiskeot sitä itseään? No, niistäkin selvittiin, ja hajusaaste kulki mukanamme mantereelle.

Seuraavalle kerralle harkitsen tuttipullon lämmittimen lainaamista, jolla saisi ruokapurkit kätevämmin kuumaksi kuin vesihauteessa. Ei varmaankaan ole kivaa syödä kylmää lihasosetta, yöh, kun muut herkuttelevat lohella, grillatulla lampaalla, halloumi-juustolla ja erilaisilla salaateilla.

Piksu ei myöskään viihtynyt hänelle varatussa pinnasängyssä, vaan tahtoi maailman parhaaseen paikkaan, äidin kainaloon nukkumaan. Hyvä tyttö.

Juhannuksestamme ei puuttunut ruokaa, juomaa, laulua eikä yhdessä oloa. Yhtä asiaa jäin kaipaamaan, nimittäin liikuntaa. Ensi kerralla saaristoon matkaavat lenkkitossut ja/tai kahvakuulakin. Siinä riittää muillekin ohjelmaa, kun seuraavat touhujani!

Ja huomenna alkaa Boot Camp täällä kotiolosuhteissa. Aika ryhdistäytyä, nääs.