Rakkaus ja ystävällisyys…

…toimivat omasta mielestäni sata kertaa paremmin kuin viha tai negatiivisuus.

Viime aikoina blogini ja Facebook-sivujeni lukijamäärät ovat kasvaneet nopeaa vauhtia, kiitos jokaiselle. On mukavaa, että teitä lukijoita on jo näin paljon, mutta joukkoon on alkanut mahtua enemmän myös heitä (teitä), joita kirjoitukseni eivät miellytä. Olenkin viime aikoina saanut jonkin verran ärsyyntynyttä palautetta siitä, että runsaasti viljelemäni voimalauseeni ovat naiiveja ja typeriä, niistä ärsyyntyy, ne harmittavat, erityisesti jos oma tilanne on hankala. Itse sen sijaan koen saavani niistä voimaa, ne ovat ikään kuin muistilappuja itselleni ja siinä samalla myös jokaiselle, joka niitä haluaa lukea.

Kun taas kirjoitin Adidasheimossa juoksemisesta, sain viestin, että tuon kirjoituksessani itseäni esille (ajatelkaa, omassa blogissani) ja minun pitäisi ajatella kaikkia heitä, jotka eivät vastaavaan juoksuporukkaan voi osallistua, että on typerää kehua omalla juoksemisellaan. Arvostan rakentavaa kritiikkiä. Se tuntuu olevan vaikea laji tässä maailmassa ja aika harvoin sitä saa.

Kaikkia ei voi miellyttää, eikä edes tarvitse, mutta jokaisella meistä on vapaus valita, mitä haluaa tehdä, kirjoittaa ja lukea. Toki saa antaa harmistunutta palautetta, mutta tuoko se itselle paremman olon? Tekeekö se oman olon jotenkin onnellisemmaksi? Onko se ystävällistä? Valintoja onkin hyvä tehdä: jos kirjoitukseni jatkuvasti ärsyttävät, sitten tämä foorumini ei ole ehkä paras paikka sinulle. Käytetään sitä valinnan mahdollisuutta mieluummin kuin teemme jotain, joka on vastoin omia arvojamme tai halujamme.

Minä haluan pirskotella ympäristööni hyvää mieltä. Joskus siinä onnistun, joskus en. Tarkoituksella en tahdo kenenkään mieltä pahoittaa, mutta jos jatkuvasti joutuu miettimään, mitä ja mistä voi kirjoittaa, ettei kukaan pahastu, samantien voinkin laittaa lapun luukulle ja sulkea koko blogin.

Meillä kaikilla, ihan jokaisella, on omat painolastimme, taakkamme, menneisyytemme, tragediamme, murheemme, surumme. Onneksi meillä on myös ilomme ja onnemme. Meillä kaikilla on myös juuri se oma kuvakulma, josta elämää ja arkea katsomme. Minä kirjoitan vain omista kokemuksistani, omista näkemyksistäni, omista ajatuksistani. En ole neuvomassa ketään, en edes sinua, koska en voi tietää kenenkään muun tilannetta, kenenkään muun asioita, en siis sinunkaan. Jos saat iloa kirjoituksistani, hienoa. Jos taas sinua ärsytän ja pahastutan, toivotan sinulle hyvää matkaa eteenpäin, kaikella kunnioituksella.

Tehdään niitä valintoja, jotka juuri tällä hetkellä meitä itseämme parhaiten palvelevat, vievät eteenpäin, auttavat ja tekevät olomme hyväksi.

Rakkaudella ja suoraan sydämestä!

Tämä on sinulle, joka tätä tarvitset ja haluat sen vastaanottaa! (Kuva: Pinterest)

Tämä on sinulle, joka tätä tarvitset ja haluat sen vastaanottaa! (Kuva: Pinterest)