Siivottu vaatekaappi…
…merkitsee itselleni myös henkisesti tosi freesiä oloa. Nyt tuntuu todella siltä, että tilaa on uudelle.
Selkeästi monenlaista puhdistautumista siis on ilmassa, mitä lähemmäksi vuoden vaihdetta siirrymme! Illalla olen menossa irrottautumaan kuona-aineista ihan fyysisesti hikoilun ja hengästymisen parissa, sillä intervallitreeni odottaa ohjaajaansa. Eilen elokuvissa taas mieleeni pongahti yhtäkkiä ajatus, että minun on ihan pakko siivota vaatekaappini. Muutimmehan vasta keväällä, joten hirveästi mitään turhaa ei mukana ole kulkeutunut, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että viimeisistäkin turhista vanhan elämän jäänteistä on päästävä eroon, että voin todella aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja kas, pelkästään omia vaatteitani kertyi kuusi isoa kassillista, jotka roudasin kahden lapsen avustuksella läheiseen UFFin laatikkoon. Lasten pieneksi jääneet vaatteet sen sijaan vien ensi viikolla Hopelle, sillä tiedän, että ne tulevat sitä kautta varmasti tarpeeseen.
Vaikka vaatemääräni on johonkin aikaisempaan verrattuna ollut enää vain murto-osa entisestä, hämmästyksekseni todella olin säilönyt myös viiden ja kuudenkin vuoden takaisia vaatteita ilman, että olen niitä edes aikoihin käyttänyt. Viikatessani asuja muovikasseihin mieleeni pulpahti monia erilaisia tarinoita, kohtaamisia, ihmisiä ja tilanteita, jolloin kutakin asua olin käyttänyt. Olo oli kuitenkin ennen kaikkea iloinen ja helpottunut, tuntui, että monelle asialle tuli lopullinen klousaus tällaisen materialistisen luopumisen myötä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Laitoin pois myös vaatteita, joita olen käyttänyt jatkuvasti. Syystä että jostain puskee nyt pintaan kova tarve uudistua ja jättää kaikki vanha yhtä lailla kuin myös turha ja epäsopiva. Enkä sano, että en olisi tyytyväinen näin, mutta uskon, että nyt on vain oltu näin riittävän kauan ja on aika mennä monessa mielessä kohti uusia tuulia.
Tänään olen monta kertaa ihastellut vaatekaappini liki tyhjiä hyllyjä! Miten ihanan vapauttavaa ja freesiä tuo itselle turhasta luopuminen onkaan. Ja vielä jos joku jotain iloa noista vaatteista saa, niin aina parempi. Ennen olen myynyt kaiken turhaksi jääneen pois kirpparilla, mutta enää pienikään korvaus ei ole tärkeä, nykyään nimen omaan tahdon antaa pois.
P.s. Kaveri vinkkasi, että myös Pelastusarmeija ottaa vastaan vaatteita ja tarpeetonta tavaraa. Itse olen lahjoittanut aiemmin tavaraa myös Kierrätyskeskukselle.
Mari Johanna
Mulla on vähän sama tunne kun vien tyhjät pullot kauppaan 😉
Ei vais. Itse vein juuri pari laatikollista ”toimistovaatteita” työttömien työpajan pyörittämälle kirppikselle (lahjoituksena) ja oli aika hassua, kun laatikko avattiin siinä silmieni edessä ja ne työttömät (?) jakoivat loodan sisällön keskenään. Hyvä jos kelpas.
Anna
Kaappien siivoaminen on niin terapeuttista, tai vaikka pienen pinon järkkäily pöydältä pois. Ihan samaa mieltä siis kanssasi tuosta ajatuksesta. Ja kun vie kierrätykseen niin tulee hyvä mieli kun tietää että joku muu varmasti ilahtuu siitä mistä itse on luopunut.
Tyynt
Ihailtavaa! Itsekin annan kaikki pois, sellaisille joilla tarvetta, yleensä kierrätyskeskukseen, nykyään karjalan apu ry:lle. Nyt kaapit kohtalaisen tyhjät, mutta silti en raaski luopua esim t-paidoista, jotka olen saanut/ostanut vaiharivuonna 23v sitten (WTF?!?)… En tajua itseäni… Mikä auttaa irrottumaan niistä, kun monesta muusta on helppo päästää irti?
Ps. Karjalan apu ry otta tosi paljon kaikkea myös huonekaluja, joten kandee googlata. Konalassa kontti, johon vou muutaman kerran kuussa viedä tavaraa.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos MARI JOHANNA kommentistasi 🙂 Ehdottomasti kannattaa kierrättää ja mikä parasta, jos toiselle tulee vielä tarpeeseen.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Juuri näin, ANNA! Kiitos kommentistasi 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos kommentistasi TYYNE! Mahtava vinkki tuo Karjalan apu ry. en ollutkaan sellaisesta tietoinen.
Ehkä joillain tavaroilla ja vaatteilla on sitten itseen vain jotenkinv ahvempi tunneside. Mä olin itse niin fiiliksissä siitä, että pystyin luopumaan, joten luovuin sitten myös sellaisistakin asuista, joita olisin voinut hyvinkin käyttää 🙂 Elämä on niin helppoa, kun ei ole juurikaan mitään turhaa ympärillä. Mutta projekti jatkukoon täälläkin päässä, seuraavaksi tyhjennän lipaston laatikot. Iloa viikonloppuun!