Sisustuskärpäsen puraisema
Olemme asuneet kodissamme ensi viikolla puoli vuotta. Pahoja puutteita ei ole, vaan kaikki on aika kliffasti. Onneksi kuitenkin pienimuotoinen sisustuskärpänen puraisi minua, sillä pari pinnatuolia uupuu ruokapöydän ympäriltä, seinät kaipaisivat kuvitusta ja parvekkeet pitäisi saada kesäkuntoon.
Olen myös pidemmän aikaa etsinyt olohuoneeseen uutta 1950-luvun pientä teak-lipastoa hajonneen tilalle vihreäsamettisen perintötuolin viereen. Lisäksi tarvitsisin muutaman vanhan puulaatikon aikakauslehdille, joita lojuu siellä täällä. Mutta siinä saa olla kaikki, sillä minähän pyrin yksinkertaistamaan kaikkea elämässäni moninkertaistamisen sijaan.
Kävin viime viikolla Matinkylän Kierrätyskeskuksessa, mutta en löytänyt haluamaani. Valkoisia pinnatuoleja oli, mutta itse kaipaisin värikkäitä. Kuka kumma muuten niitä vanhoja koinsyömiä sohvia oikein ostelee? Osa niistä vaikutti olevan lähes kaatopaikkakamaa.
Jatkan siis etsintää. Täytynee suunnata kirpparille ja ajattelin ensi viikolla piipahtaa myös Tattiksella. Odotukset ovat kovat, toivottavasti en tule pettymään.
Keltainen on hyvä mausteväri sisustuksessa. Meiltä löytyy myös ripaus punaista, turkoosia ja vihreää. Muuten olen alkanut pitää yhä enenevissä määrin rehdistä valkoisesta.
Keltainen pinnatuoli on ostettu Huuto.netistä kymmenellä eurolla.
Kirjat voisi järjestää hyllyyn värin mukaan.
Kernilaukku odottaa Piksun tarhaikää.
Keräilin ennen vanhoja metallipurkkeja. Jätin itselleni vain rakkaimmat.
Mäntyharjulaiselta itsepalvelukirppikseltä löytyi hauska taulu, jolla oli rumat ruskeat kehykset. Puoliso keksi leikata kuvan 4 osaan ja laittoi jokaisen omaan kehykseensä.
Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: tärkein ihan minkä tahansa värisistä sisustuselementeistä.
Hanna Kopra
Me ollaan asuttu pian puoltoista vuotta nykyisessä asunnossa ja musta tuntuu, että ihan liikaa on vaiheessa. Meillä on kanssa tehostevärinä turkoosi (yksi perintöryijy pitäisi pultata kananpaskaseinään). Musta on tulossa mutsini: mustaa ja valkoista. Karjalaisjuuria kunnioittaen punaista myös.
Mutta oli ihanaa lukea englantilaisista aristokraateista: niillä on kaikki (kuulemma) eriparia, nuhjuista ja koti kaaoksessa. Mulla ei ole enää huono omatunto. No, kyllä jotkut detskut saisi olla jo paikoillaan.
jennyhe
Tiedän tunteen, kun asiat ovat vaiheessa. Nyt ollaan vuokralla, mutta entisen elämän omistuskämpässä oli listat laittamatta vielä siinä vaiheessa, kun uudet asukkaat kärräs kamojaan sisään..
Mulla (meillä) on nykyään niin vähän kamaa, että paikat on helppo pitää siistinä. Tosin lapset asettavat tietenkin oman haasteensa.
Nykyään vain oon niin paljon kotona, että tykkäisin kyllä siitä, kun kaikki olisi tip top. Mutta ei joka päivä jaksa siivota, joten englantilaisten aristokraattien tyyli kuulostaa oikein hyvältä sekin.
Tee
Maalia niille pinnatuoleille ystäväiseni, maalia!
jennyhe
Totta puhut. Pitääkö se vanha maali rapsuttaa pois vai maalataanko suoraan päälle? Kysyy ensikertalainen (seinää olen maalannut joskus).