Sitäkään en ehtinyt tänä kesänä…

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei!

Jäinpä tässä päivänä eräänä itselleni kiinni siitä, että mietin, mitä kaikkea en tänä kesänä ehtinyt tehdä. Olisinhan myös voinut pohtia sitä, mitä kaikkea ehdin tehdä! Nipistän itseäni.

Näin se on monella lomat ohi ja arki kutsuu, mikä ei aina heti ensi alkuun tunnu niin mahtavalta ajatukselta. Itse olen ollut minilomani jälkeen töissä jo liki kuukauden, joten töihin paluu ei enää tunnu missään. Mutta pari päivää jo tuskailin tällä viikolla alkaneen päiväkotirumban kanssa. Kas niinpä olivat hukassa sisätossut ja hattukin joka toinen aamu. Onneksi aika nopeasti muistin, että lopulta teen itse pitkälti arjestani sellaista kuin haluan sen olevan. Muistin myös, että omilla asenteillani ja ajatuksillani on merkitystä. Ja miten paljon! Jos ajattelen heti näin parin päivän kokemuksella, että ooh, tää on nyt niin tätä sitten sinne seuraavaan kesälomaan asti ja alan heti aamuisin hoputtaa lasta, että minäminäminä ehdin ajoissa töihin, tulee koko vuosi olemaan yhtä hampaiden kiristelyä ja hoputtamista.

Buu, ei niin.

Sain avata ikkunan ja nuuhkia metsän tuoksua.

Selkeästi jonkinlaista stressinpoikasta on kuitenkin ilmassa, sillä olen heräillyt joka yö samaan aikaan valvomaan ja pyörimään sängyssäni. Mutta tästä se lähtee, syksy ja arki ja aion pysytellä plussan puolella!

Tänä kesänähän minulla oli lomaa vain 1,5 viikkoa, joka tuntui tiukan ahertamisen jälkeen aika naurettavan lyhyeltä rentoutumisajalta. Päätin kuitenkin silloin hyväksyä, että näin on nyt ja sitten taas toisin. Viime kesänähän minulla oli jopa liikaa vapaata, muttei rahaa juurikaan. Eikö koskaan ole hyvä, no eikö, heh? Ensi kesänä minulla on ihan normilomat, mutta toisaalta enpäs muuten tiedä onko sitten työpaikkaa! Määräaikaisuuteni kun on tällä hetkellä toukokuulle asti. Onneksi sinne on ikuisuus. Teen parhaani ja jätän asian sitten maailmankaikkeuden haltuun.

En saanut lottovoittoa enkä omaa venettä, mutta pääsin kyytiin useasti.

Mutta palaanpa vielä siihen typerään mietintään, mitä en ehtinyt tänä kesänä tehdä. Siis oikeasti teki mieli nipistää itseäni, että ooh, onko niin vaikeaa keskittyä hyvään. Joskus on. Mutta sen sijaan, että keskittyy siihen, mitä itsellä ei ole, kannattaa olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on.  Ja paljon kannattavampaa on keskittyä ja fiilistellä sitä, mitä ehti tehdä niin lomalla kuin muunakin vapaa-aikana. Sainhan itsekin viettää runsaasti aikaa meren äärellä, vaikken sitten sinne Hankoon ehtinyt retkeillä. Piipahdin myös Muumimaassa, vaikka Särkänniemi jäi taas väliin. Okei, en ehtinyt tavata ystäviäni, mutta sain viettää aikaa perheeni kanssa. En päässyt makaamaan rannalla, mutta sain pulahtaa 11 asteisessa merivedessä, melkoiset juhannussäät!

Ei ollut hellettä kovasti, mutta oli upeita kesämyrskyjä.

Asioita voi siis tarkastella monelta eri kantilta. Ja onneksi sitä eri kantilta tarkastelua voi harjoitella! Kuten itsekin teen. Huh, kuinkahan mones kerta onkaan kyseessä! Tänään illalla, kun painan pääni tyynyyn, en mieti sitä, mitä en tänään tai tänä kesänä tehnyt. Sen sijaan kiitollisena mietin sitä, mitä kaikkea tänään ja tänä kesänä sain aikaan ja mitä sain kokea.

Saamme iloita ja olla ylpeitä saavuttamistamme, tekemistämme ja kokemistamme asioista eikä meidän tarvitse miettiä kaikkia niitä tekemättömiä töitä ja juttuja, joiden lista lienee usein loputon tai joita emme ehtineet tai voineet tehdä. Sitä paitsi myös kivoista asioista voi saada stressiä, jos niitä on liikaa.

Myöskään mahdollisia virheitä ja mokia ei kannata jauhaa loputtomiin. Ennen kaikkea niistä kannattaa oppia.

Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. Ole kiltti itsellesi.