Skål!

En ole ehtinyt edes kirjoittaa blogia, sillä olemme olleet bilettämässä. Eilen juhlimme Lappträskin Byggdegårdenissa Piksun fafan 70-vuotisjuhlia. Juhlat olivat varsin vauhdikkaat, ja olin pää pyörällä uusista nimistä. Kaikki vaikuttivat tuntevan minut, mutta minä en tuntenut juuri ketään. Keskustelua kävin sujuvasti koko päivän ruotsin kielellä, virheistä viis. Koska paikalla oli myös sukulaisia Norjasta, pääsin testaamaan norjan kielen ymmärtämistaitojani. Eivät kovin hyvät.

Yksi hassu juttu tapahtui, kun kypsässä iässä ollut herrasmies sanoi minulle kätellessään, että ”Oj, va du är söt.” Menin tästä kohteliaisuudesta hieman hämilleni, joten vastasin hänelle reippaasti että ”Tack detsamma!” Ainakaan herra ei vaikuttanut pahastuvansa, ehkä enemmänkin päinvastoin.

Päivä sujui hienosti ja Piksun elegantti vintagehenkinen Piilo-kirpputorin parin euron juhlalook sai paljon kehuja. Itse olin pukeutunut vuonna kivi ja keppi Limbosta ostamaani kelta-ruskeaan leninkiin, harmi, ettei mekko näy kuvassa kokonaan, sillä se sai kehuja myös.

Juhlatyyliämme.

Keskimmäistä tytärtäni en juurikaan nähnyt, sillä hän viihtyi valtavan mukulalauman mukana, joista osa ei puhunut suomea lainkaan. Olen kiitollinen, että lapseni ovat käyneet kielikylpytarhan ja -koulua ja heillä on ollut niin mainioita opettajia.